vuodenpäivät

Olen flunssassa. En ole tehnyt mitään järkevää tai hyödyllistä koulun ja töiden lisäksi. Kaikki voimat pois, haluan vain nukkua. Kirjoja olen lukenut enemmän kuin aikoihin.

En tiedä painoani. Ahdistavaa.

Tänään olin silmälääkärissä. Rutiinikeikka reumani takia. Näin parhaan ystäväni ja menimme samalla bussilla kotiin. Todella mielenkiintoista.

Huomenna herätys 7:00. Lähden kahdeksan bussilla, vaihdan keskustassa ystäväni kanssa samaan bussiin ja siitä vanhainkotiin. Siellä kuuden tunnin päivä. En yhtään jaksaisi. Olen saamaton. Mutta en aio jäädä pois.

Tappavan tylsää. Tunnen oloni todella turhaksi. Haluan lopettaa tarpeettoman lääkkeeni (Sertralin Orion 100mg). En halua syödä mitään ylimääräisiä lääkkeitä. Minulla on reuman takia viidet eri lääkkeet, niitä en voi lopettaa.

Maanantaina sovin isäni ja terapeuttini kanssa työntekijän vaihdosta. En koe nykyisestä terapeutista olevan mitään hyötyä. Vika on varmasti minussa, mutta työntekijän vaihdosta kokeillaan. En koe edes tarvitsevani minkäänlaista apua. Olen täysin terve mieleltäni. Jättäisivät vain rauhaan. Antaisivat minun kuolla.

Ainiin, blogini täytti vuoden 26. päivä. Olen ajatellut tämänkin blogin lopettamista. En kuitenkaan ole varma. Ilmoitan kun tiedän.

sekaisin

Kuka ei pystynyt olemaan keskiviikkonakaan juomatta? No minä en tietenkään. Silloin on vain helpompi oksentaa. Huolestutin kolme kaverianikin turhaan. He olivat jo soittamassa ambulanssia kun luulivat minun tappavan itseni. Anteeksi.

En tiedä paljonko painan. En uskalla astua vaa'alla. Haluan olla laiha niin paljon että sattuu.

Olen siis töissä taas vanhainkodilla. Teatterilta soitettiin ja sanottiin etteivät he irtisanomisien takia saa ottaa ketään ylimääräistä sinne.

Maanantaina menen yli kuukaudem tauon jälkeen taas terapiakäynnille. Haluan lopettaa koko turhan terapian. En tarvitse apua. Sanokoon muut mitä sanoo, minä olen terve.

Kissani nukkuu vieressäni, ja siskoni nukkuu patjalla lattiallani. Olen yksin hereillä. Ei nukuta. Oksettaa. Mikään ei pysy sisälläni. Haluan kuolla. Olen totaalisen väsynyt tähän kaikkeen. Toisaalta olen tyytyväinen että kukaan perheenjäsenistäni ei tiedä mitä kaikkea käyn läpi, mutta se on omalla tavallaan myös surullista. Pari ystävääni epäilevät minua, kun valitan painostani niin paljon. Pelkään vain että joku kertoo isälleni pienimmänkin epäilyksen. Minua ei ole, jos en saa leikkiä ruoalla. Se on elämäni. Ruoan hallinta.

Kello on 1:17. Pitäisi yrittää nukkua.

tätähän minä halusin

Olen todella pohjalla. Olen ollut todella huonotuulinen ja ärsyttävä tänään, enemmän kuin yleensä. Juuri nyt makaan lattialla pimeässä huoneessani, huudatan musiikkia kaiuttimista ja teen vatsalihasliikkeitä.

Tänään oli vanhempainvartti. Luokanvalvojalleni on moni opettaja sanonut että olen aina niin positiivinen ja iloinen. Sellaisena minut nähdään. Nauravaisena ja puheliaana. Kuitenkin se on vain ulkokuorta, en minä sellainen oikeasti ole. Olen hirveä.

Sain kutsun ravitsemusterapeutille. En edes tiedä miksi. Pelottaa.

Olen elänyt syömisongelmaisena 7 vuotta. Ei minulla kyllä ongelmaa ole. Hallitsen itseäni kyllä, sanokoon muut mitä sanovat. Paino 40,9kg. Olen lähellä. Pelkään että romahdan ja lihon, enkä pääse edes 39 kilogrammaan.

Halu kuolla on todella suuri. Ei minulla ole syytä elää. Olen niin huono etten edes kelpaa omalle äidilleni. Ei minulla ole arvoa elää. "Oletko ajatellut että ehkä käyttäytymisesi takia äitisi ei halua nähdä sinua?" Näin sanoi lastensuojelun työntekijä minulle maaanantaina. Huusin takaisin että oletko ajatellut etten ehkä edes halua nähdä häntä. Menetin itsehillinnän ja huusin sekä kiroilin aivan liikaa. Haukuin äitiäni saatanan ämmäksi, mitä en kyllä kadu. Nyt joku tulee huutamaan että mikä kiittämätön kakara olen, ei äitisi tietenkään sinua halua. Tiedoksenne, en ole nähnyt äitiä pian noin kahteen vuoteen. Hän haukkuu minua ja perhettäni. Minulla on oikeus haukkua häntä. En tunne syyllisyyttä. Tunnen vain vihaa kaikkea kohtaan. Haluan kuolla. Haluan kuolla. Haluan kuolla.

ei selvää päivää

Tänäänkään ei ollut viikon ensimmäinen selvä päivä. Humala on jo laskenut hyvää vauhtia. Olen juonut kahden päivän aikana pullollisen vodkaa. Eipä se kaikille paljoa ole, mutta minulle on. Olen niin säälittävä. Luulisi, että kokoiseni ihminen tarvitsisi paljon enemmän alkoholia tullakseen sekaisin. Kai minulla on vain huono viinapää. Olen aloittanut taas oksentelun. En minä sitä ikinä ole kauaa tehnyt. Noin 2-3 vuotta sitten minulla oli kausi jolloin oksensin tahallani. Nyt olen aloittanut sen taas. Kännissä kun se vain on helpompaa.

41,0kg. Pelkään sitä, että jonain aamuna herään ja kaikki läskit ovat tulleet takaisin jo valmiiksi lihavaan vartalooni. Teen kaikkeni että näen kolmosella alkavan luvun vaa'assa pian. Enää reilu kilo matkaa. Minä pystyn siihen kyllä.

Huomenna koulua kahdeksasta kolmeen, ja neljältä vanhempainvartti jonne minut pakotetaan mukaan. Pitäisi mennä nukkumaan. Luen Torey Haydenin Nukkelapsi kirjaa ties kuinka monetta kertaa. Rakastan Toreyn kirjoja. Suosittelen teitä lukemaan hänen tuotantoaan.

Tätäkin postausta kirjoitin vähintään puoli tuntia. Anteeksi virheistä. Humala on jo laskemassa, en muuten vain osaa kirjoittaa.

hullu sai, minkä sai ja minkä ansaitsi

Olen katsomassa parhaan ystäväni taekwondo treenejä. Olen juonut. Vodkaa. Haluan vain unohtaa.

Äiti ei saapunut tapaamiseen. Sosiaalityöntekijä soitti hänelle ja kysyi onko tämä tulossa ollenkaan. Ei ollut aikomustakaan tulla. Äiti sanoi sossulle ettei aio enää ikinä pitää yhteyttä lapsiin, joita hän ei ikinä halunnut. Nauroin hänelle, haukuin häntä. Hän kyllä kuuli. En jaksa välittää. Vihaan häntä. Sydämeni pohjasta. Paino oli aamulla 41,2kg.

Olen juonut vähän ajan kuluessa jo jonkin verran. Tätä postausta kirjoitin kauan, virheiden varalta. Olen säälittävä.

turha toivo

Menossa sossupalaveriin. Näen äidin kohta. Oksettaa, ei muuta. Tyhjä olo. Sanon sanottavani.

Paha ihminen

Olen varmasti maailmankaikkeuden kamalin ihminen. Olin siis eilen luokkalaisellani viettämässä iltaa. Jossain vaiheessa sinne tupsahti ihmisiä, joita oikeastaan kukaan ei tuntenut. Tavaroita hajotettiin, sisällä poltettiin tupakkaa ja marihuonaa, ihmiset olivat liian humalassa. Joku oli ottanut kännykkäni ja laittanut sen lavuaariin. Ostin tänään uuden säästämilläni rahoilla. Kaiken tämän lisäksi ihastukseni, joka on myös samalla parhaan ystäväni ihastus, käski minun suudella häntä, Hän jatkoi tämän hokemista koko illan. En suostunut aluksi, mutta illan kuluessa ja itseni humaltuessa suostuin. Ei se ensimmäinen suudelmani ollut, joten mitään niin "järisyttävää" ei tapahtunut. Olimme molemmat kännissä, Olen kamala. Tämä paras ystäväni tietää asiasta, hän ei halua tappaa minua vaikka annan siihen hänelle luvan.

Paino on 41,3kg.

 Huomenna siskoni tulee poikaystävänsä kanssa tänne, ja menen siskoni kanssa sossupalaveriin, tapaamaan äitiä. En tiedä mitä siitäkin seuraa. Tuskin mitään hyvää. Kahdeksaksi kouluun, kahdelta on tämä palaveri. Haluan vain viiltää. Yritän silti pysyä viiltelystä erossa, en halua jälkiä. Haluan vain satuttaa itseäni. En vain tiedä jaksanko tapella tätä halua vastaan. En ehkä edes halua. Ainoa mitä haluan, on kuolla.

pikainen postaus

Pikainen postaus. Paino 41,6kg. Bmi:ni on tällähetkellä 15.3. Haluan settä se on alle 15.

Menen ihastukseni luokse kohta, ja siitä menemme kävellen ystävällemme, jonne tulee noin 15 muuta ihmistä juhlimaan. Kyllä, aion juoda. Juon kaloreita, hyi. Lihon varmasti, mutta haluan pääni sekaisin. Maanantaina pitäisi nähdä äiti. Stressaa. Mutta nyt valmistaudun, pitäähän tästä rumasta naamasta yrittää tehdä edes hieman paremman näköinen.

ei saa itkeä

Minulla on niin paha olo. Juuri tällä minuutilla yksi ystäväni on huumeissa, toinen uhkaa itsensä tappamisella ja molemmat puhuvat minulle. Totta kai kuuntelen heitä, se on velvollisuuteni. Olen vain niin huolissani. Entä jos jotain todella tapahtuu? Se on minun syyni. Ihatukseni on huumeissa, hän puhuu kaikkea. Olen kamala ihminen. Tekisi mieli itkeä. En vain osaa. Viimeksi itkinen heinäkuussa. En itke. En saa itkeä. En halua oikeasti.

Isäni ryyppää jossain. Makaan sängylläni ja kuuntelen musiikkia. Näen harhoja aina vain lisää ja lisää. Minulla on nälkä. Oksettaa. En saa syödä. Otin melatoniinit ja odotan unta. Voisinpa vain nukahtaa ikiajoiksi. Olen säälittävä ruikuttaja. En ansaitse elää. Voi kun tämä loppuisi. En jaksa elää tässä kierteessä. En ole kaunis, enkä laiha. En ole hyvä ihminen. Mitä sitten teen täällä? Niimpä. En mitään.

Fanityttöilyä ja muuta

Eilinen Apulannan keikka oli huikea. Saimme yllättävän hyvät paikat ylhäältä istumakatsomosta. Olimme sopivasti kaarteessa, näki kaikkialle hyvin, eikä ollut ahdasta. Hypin, huusin ja tanssin niin että paikat ovat aivan kipeänä tällä hetkellä eikä ääntä lähde. Mutta kaikki oli sen arvoista. Sitäpaitsi laihduin, paino on nyt 41,9kg. He soittivat niin monta tärkeää biisiä, ja Ilonan kohdalla meinasin itkeä, esitys oli niin kaunis. Nyt on jotenkin tyhjä olo. Ainakin tuli Apulanta nähtyä ennenkuin kuolen.Alla olevasta kuvasta saa hieman selkoa missä istuimme, mutta kamerassa näyttää siltä kuin olisimme ollut kauempana lavasta kuin oikeasti olimme.

Mieliala on hyvä. Sain vain tietää että ihastukseni pitää minusta. Ainoa ongelma on se, että tämä on tavallaan yhdessä parhaan ystäväni kanssa. Olen hirveä ihminen. En voi enkä halua satuttaa ystävääni. En ole sanonut hänelle missään vaiheessa että saatan pitää yhdestä luokkalaisestani. Ja tietenkin hän ihastui tähän samaiseen ihmiseen. Oma vikani kun en kertonut. Olen kamala. Tiedän sen niin hyvin itsekin. Enkä edes usko että tämä ihastukseni pitää minusta oikeasti, hän varmasti vain valehtelee. Ei minusta voi pitää, olen ruma ja lihava, kaikenlisäksi persoonani on aivan vääränlainen. Onneksi lihavuuteni voin muuttaa.

Kuva on ottamani.

vapaapäivä

Odottelen parasta ystävääni hänen jutellessa rehtorinsa kanssa. Tämä lukio vaikuttaa niin suurelta, liian suurelta. Kaikkialla on ihmisiä joilla on kiire. Kaikilla on suunnitelmansa. Jotkut saavuttavat ne. Suurin osa luultavasti haluaa painaa valkolakin päähänsä ja päästä eteenpäin. Minä en. Minä en jaksa opiskella, en halua toisen asteen koulutusta. Minä haluan kuolla. Haluan suorittaa tämän lukukauden kunnialla loppuun, sitten haluan astua syrjään.

En uskalla mennä vaa'alle. En halua nähdä mitkä numerot siellä tuijottavat. Miksi olen näin saamaton, hyödytön ihminen. En jaksa itseäni, eikä kukaan muukaan minua.

Huomenna on tiedossa Apulannan-keikka. Menen sinne siskoni kanssa. Koska tet ei alkanut vielä tällä viikolla, minulla on tänään ja huomenna vapaapäivät. Tänään aion tehdä koulujuttuja. Huomenna menen aamusta käymään tutuissa turvaverikokeissa, ja siitä lähden isäni kyydillä siskoni asuinpaikkakunnalle. Olemme siellä, kunnes lähden siskoni kanssa keikkapaikalle. Toivottavasti siskoni osaa ajaa paikalle!

Löpisen turhasta. Olen odottanut noin vartin, en tiedä kauanko tässä vielä menee. Kunnes ystäväni pääsee palaverista pois, menemme käymään kirjastossa ja siitä menen kotiin. Illalla menen katsomaan luultavasti hänen taekwondo-treenejä. Päivät on suunniteltu tarkasti, ja ne on pakko jaksaa elää.

Loppiainen

Ahdistaa. Ruoka ahdistaa. Koulu ahdistaa. Ystävät ahdistavat. Mutta pidän siitä pienestä ahdistuksen tunteesta, se pitää mut elossa. Olo on jotenkin rauhallinen. Mietin tulevaa vuotta, suunnitelmiani. Entä jos tappaisin itseni tämän lukuvuoden päättyessä? Mitä enemmän asiaa mietin, sitä turvallisemmalta minusta tuntuu. Aivan kuin odottaisin jotain suurta rauhaa. Rauhan se minulle ainakin toisi.

Aion panostaa kouluun niin paljon kuin pystyn. Suljen elämästäni kaiken muun pois. Haluan silti saada hyvän todistuksen, vaikka en täällä enää eläisi. Olen ollut muuten viiltelystä jo pitkään erossa, en ole enää edes laskenut päiviä, viikkoja. Kai se on ihan hyvä päästä siitä eroon. Mutta kun tulee taas halu viiltää, minua ei mikään estä.

Huomenna kouluun kahdeksaan. Sitten on taas kaksi vapaapäivää, koska tet alkaa vasta ensiviikolla. Perjantaina suuntaan Apulannan keikalle Espooseen. Odotan sitä innolla. Otin vähän aikaa sitten melatoniinit, nyt menen odottamaan unta. Hyvää yötä.

2015

Hyvää uutta vuotta! Tehkää tästä vuodesta sellainen kuin haluatte, älkää antako kenenkään pilata elämäänne.