Odottelen parasta ystävääni hänen jutellessa rehtorinsa kanssa. Tämä lukio vaikuttaa niin suurelta, liian suurelta. Kaikkialla on ihmisiä joilla on kiire. Kaikilla on suunnitelmansa. Jotkut saavuttavat ne. Suurin osa luultavasti haluaa painaa valkolakin päähänsä ja päästä eteenpäin. Minä en. Minä en jaksa opiskella, en halua toisen asteen koulutusta. Minä haluan kuolla. Haluan suorittaa tämän lukukauden kunnialla loppuun, sitten haluan astua syrjään.
En uskalla mennä vaa'alle. En halua nähdä mitkä numerot siellä tuijottavat. Miksi olen näin saamaton, hyödytön ihminen. En jaksa itseäni, eikä kukaan muukaan minua.
Huomenna on tiedossa Apulannan-keikka. Menen sinne siskoni kanssa. Koska tet ei alkanut vielä tällä viikolla, minulla on tänään ja huomenna vapaapäivät. Tänään aion tehdä koulujuttuja. Huomenna menen aamusta käymään tutuissa turvaverikokeissa, ja siitä lähden isäni kyydillä siskoni asuinpaikkakunnalle. Olemme siellä, kunnes lähden siskoni kanssa keikkapaikalle. Toivottavasti siskoni osaa ajaa paikalle!
Löpisen turhasta. Olen odottanut noin vartin, en tiedä kauanko tässä vielä menee. Kunnes ystäväni pääsee palaverista pois, menemme käymään kirjastossa ja siitä menen kotiin. Illalla menen katsomaan luultavasti hänen taekwondo-treenejä. Päivät on suunniteltu tarkasti, ja ne on pakko jaksaa elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥