25. helmikuuta

Olin 19 tuntia syömättä. Sitten söin 20 grammaa kurkkua ja yhden porkkanan. Olo on loistava! Paino on laskenut aamusta 500 grammaa, mutta tiedän etten voi luottaa vaakaani. Se näyttää ihan ihmeellisiä lukuja, riippuen siitä miten seison sen päällä.

Nyt luen ranskan välikokeeseen joka on huomenna. Viimeinen päivä koulua ennen lomaa. Tänään en ollut koulussa, sillä flunssa on saanut iskettyä muhun. Huomenna kyllä menen kouluun, en jaksa olla kotona.

Vapaapäivä

Koeviikko alkoi, mulla tosin on tänään vapaapäivä. Istuskelen tässä polilla ja odottelen. Ensimmäinen terapiakäynti. Vähän mietityttää mistä se haluaa puhua. Mä olisin mieluiten vain hiljaa, en mä halua puhua.

Mulle tuli sairaalasta kirje, jossa oli aika ensi viikon maanantaille. Tapaaminen erikoislääkärin ja osaston omahoitajani kanssa. Mulla ei ole hajuakaan miksi sellainen on varattu.

Ei mulla muuta asiaa ole. Pitäisi lukea kokeisiin, tällä viikolla on onneksi vain ranska ja musiikki (josta ei koetta ole). Ei onneksi liian stressaavaa.

Torstai

Olen matikan kertaustunnilla, koe alkaa 12.15. En osaa yhtään mitään, en ole ollut tunneilla melkeinpä ollenkaan. Ahdistaa aivan helvetisti. Lisäksi tänään on prima vista- koe konservatoriolla. Pelottaa. Haluan kotiin. Tai ei, en halua kotiin kun en voi olla siellä yksin. Haluan vain paikkaan, jossa ei ahdista. Ei sellaista paikkaa ole. En pysty keskittymään mihinkään, ympärillä on niin paljon hälinää. Pää räjähtää. En jaksa.

Polilla käyty. Pidättelin itkua koko käynnin ajan, ja sanoin että en aio puhua totuuden mukaisesti, sillä en halua että isäni saa tietää asioistani. Valehtelin siis suurimmaksi osaksi asioistani. Silti hän kysyi että olenko miettinyt osastohoitoa. Joo en kyllä mihinkään osastolle suostu menemään. Miksi edes menisin, en jumalauta tarvitse apua!

Polilta lähtiessäni kyyneleet rupesivat valumaan portaissa, ja bussipysäkille päästyäni itkin jo täysiä. Soitin isälleni ja sanoin että en yksinkertaisesti jaksa enää yhtään.

Jokin minussa haluaa huutaa koko maailmalle että syöminen aiheuttaa niin paljon ongelmia, etten jaksa miettiä mitään muuta kuin kaloreita, painoa, liikuntaa ja syömättä jättämistä. Mutta en huuda. En kerro kenellekkään. Silloinhan olisin huomiohuora.

Tekstini on todella ristiriitaista, anteeksi siitä.

Huomenna biologian ja japaninkoe. En jaksa lukea. Olen kirjoittanut biologiasta kymmenen A4 kokoista sivua muistiinpanoja enkä silti osaa yhtään mitään.

Silmiä polttaa tämä itkeminen. Päässäni pyörii vain se, miten pystyn jättämään syömiset väliin. En halua miettiä tällaisia asioita. Haluan kuolla.

Sunnuntain ruoat

Tämän päivän ruuat: ananasta 192kcal ja kaksi kuppia vihreää teetä maidolla n. 20kcal. Sinänsä mennyt ihan hyvin, onhan kaloreita paljon, mutta tiedettävästi nuo poistavat kehosta nesteitä.

Vatsa täynnä ja olo on ahdistunut. Menen suihkuun ja sen jälkeen aloitan biologian lukemisen. Toinen välikoe on keskiviikkona, enkä ole aloittanut lukemista. Ensimmäistä välikoetta en ole edes tehmyt vielä. Pitää siis lukea paljon, ja aloitan vasta näin myöhään. En kerkeä kirjoittaa enempää. Nyt suihkuun ja kokeisiin lukemaan!