Cheat meal

Ja menihän sen eilen sitten päin vittua syömisten kannalta. Painoa "onneksi" oli tullut yön aikana vain 200 grammaa. Aamupaino 43.9 kiloa. Ainakin se oli alle 44.
No, arvasihan sen että jossain vaiheessa on pakko syödä. Mä olin ollut lauantaista asti syömättä "kunnon" ruokaa. Ehkä eilinen oli mun "cheat meal" päivä..

Tänään oon syönyt omenan ja juonut vihreää teetä. Mä oon vielä koulussa, pääsen neljältä. Kuuden aikaan pitääkin jo olla konservatoriolla, eli mä en edes kerkeä syömään mitään!

Mä jollain tasolla ymmärrän olevani sairas, ja välillä haluan jopa parantua. Mutta sitten tämä kaikki kietoo mut pikkusormensa ympärille ja saa mut jatkamaan. Ja mähän jatkan.

Laske nyt paino! Mä haluan olla pientäkin pienempi.

Ruokatauko. Kohta jatkuu englanti. Teemme ylioppilas kuuntelua. Muut menivät syömään, minä jäin luokan ulkopuolelle hytisemään toppatakissani. Aivan järjetön nälkä. Vatsa murisee jo täyttä häkää ja pääsen kotiin vasta puoli kolmelta. Syön kolme kertaa päivässä, aamupalan, ruoan kotona 3-4 aikaan sekä illalla jotain pientä.

Huono-olo. En saisi valittaa kun aiheutan tämän itselleni tahalteni. Tämä nälkä tekee minusta pienemmän, se pitäisi muistaa. On tämä silti hirveä tunne, pyörryttää, oksettaa, palelee ja itkettää. Itsepähän tämän tien valitsin. Pakko kärsiä.

Ja niin pilasin taas kaiken

Äsken tuli ahmimiskohtaus. Söin muroja, sämpylää ja juustoa. "Ei haittaa jos nyt syön hieman, kalorit ovat silti matalalla." Sitten napsahti. Ruokaa, ruokaa, ruokaa. Nälkä. Pohjaton vatsa. Kaloreita on tänään yhteensä 1249. Ahdistus. Paha olo. Itku. Miksi ratkesin?

Nyt pelottaa huominen aamupaino.