Ei enää koskaan

Eilen tuli vedettyä pää täyteen, mä en oo koskaan ennen juonut niin etten muistaisi melkein mitään. Mä en halua enää koskaan olla niin sekaisin.

Mä viilsin myös pitkästä aikaa eilen. Aina kun juon, tartun terään jossain vaiheessa.

Paino oli laskenut jonkin verran, jee.

Mun yksi ystävä tulee huomenna tänne muutamaksi päiväksi. Ihana mähdä pitkästä aikaa kaveria, jonka kanssa näki ennen päivittäin, nykyään hyvällä tuurilla pari kertaa vuodessa.

Mä poden täällä darraa ja odotan että uni saapuisi. Ja hei, lukijamäärä kasvaa vaikka tuntuu etten osaa kirjoittaa mitään. :D Kiitos teille. <3

Viilto

Ja niin sitä tuli taas yöllä viillettyä noin kahden kuukauden tauon jälkeen. Se vaan on niin koukuttavaa. 

Ei taas tämäkään viikonloppu ole mennyt aivan putkeen. Mä oon niin väsynyt.

Vihaan

Mä vihaan tätä. Vihaan enemmän kuin muuta. Isä jo toista päivää putkeen ympäri päissään, tällä hetkellä kaverinsa kanssa olohuoneessamme juomassa. Mä istun mun lattialla ja itken. Mä haluun pois täältä mutta ei mulla ole paikkaa minne mennä. Mä viillän taas tätä pahaa oloa pois. Itkeminen alkaa oksettaa ja väsyttää. Voisinpa vain nukahtaa mutta en voi. Mun on pakko vahtia meidän kissoja, sillä isälläni on kännissä tapana jättää parveekkeen lasit auki, ja pelkään niin paljon että kissat saisivat päähänsä hypätä alas.

Mä oon niin väsynyt. Mä en jaksa tätä ainaista pelkoa millon mistäkin. Kello on vasta kymmenen. Pelottaa mitä ilta tuo tullessaan.