Cheat meal

Ja menihän sen eilen sitten päin vittua syömisten kannalta. Painoa "onneksi" oli tullut yön aikana vain 200 grammaa. Aamupaino 43.9 kiloa. Ainakin se oli alle 44.
No, arvasihan sen että jossain vaiheessa on pakko syödä. Mä olin ollut lauantaista asti syömättä "kunnon" ruokaa. Ehkä eilinen oli mun "cheat meal" päivä..

Tänään oon syönyt omenan ja juonut vihreää teetä. Mä oon vielä koulussa, pääsen neljältä. Kuuden aikaan pitääkin jo olla konservatoriolla, eli mä en edes kerkeä syömään mitään!

Mä jollain tasolla ymmärrän olevani sairas, ja välillä haluan jopa parantua. Mutta sitten tämä kaikki kietoo mut pikkusormensa ympärille ja saa mut jatkamaan. Ja mähän jatkan.

Laske nyt paino! Mä haluan olla pientäkin pienempi.

43.9 kiloa. Mun bmi on 15.93.

Tää päivä stressaa mua niin paljon että itkettää.

Hih.

Ehkä joskus

Hyvä Ada, sähän osaat jotain. Onhan toi ihan liikaa mutta kyllä susta vielä pieni tulee. Mä lupaan.

Ylös alas

45.1kg. Oon syönyt tänään ihan liikaa, huomenna painan varmasti taas 46 kiloa.

Kaksi päivää ja -1.4 kiloa.

Nimenhuuto ja pois

Kuoroa. Mä menin taas nimenhuudon ajaksi paikalle ja lähdin heti kun aloitettiin äänenavaus. Täähän alkaa sujua jo samalla lailla kuin yläasteella.. Se on huono asia. Mä en saa lintsata, en edes tiedä miksi teen niin. Miksi istun mieluummin käytävällä kuin olen laulamassa kuorossa? En mä tiedä, mua vaan ahdistaa olla siellä. Tai olla missään.

Seuraavaksi matikkaa ja sen jälkeen vielä ruotsia.

Mua pyörryttää todella paljon. Tiedän että se johtunee liian vähäisestä syömisestä, mutta minkäs teet, mä haluan olla laiha.

-1.8 kiloa tämän viikon aikana. Pieni tyytyväisyys kuplii sisälläni. Mähän oikeasti pystyn tähän! Se vaati todella paljon että sain aloitettua tämän kunnolla uudestaan, mutta nyt olo on ihan hyvä, ei ehkä fyysisesti mutta henkisesti ainakin.

Sepitän taas kaikkea turhaa.

En edes tiedä lukeeko tätä blogia monikaan ihminen, mutta kirjoitanpa silti. Täähän on kuitenkin mun "päiväkirja" johon kerron kaikkea turhaa ja vähemmän turhaa. Ihanaahan se kuitenkin on että teitä lukijoita on tuossa listassa jonkin verran!

Ehkä mä lopetan tämän kirjoittamisen tähän ja alan lukemaan ana-blogeja. Niistä mä saan voimaa jatkaa.

18. maaliskuuta

-600 grammaa eilisestä.

Mä oon saanu laihduttamiseen aivan sairaan nopean tahdin. Tämän viikon aikana on lähtenyt about 1,8 kiloa. Kohta mä olen edes vähän pienempi kuin ennen!

Lintsari

Lähdin tunnilta hetkeksi rauhoittumaan käytävälle, kunnes iski kunnon pelko. En pysty menemään tunnille enää. Niimpä mä hain mun tavarat musiikinluokasta open ollessa muualla ja häivyin. Nyt istun vessassa kyyneleitä pidätellen. Tunti loppuu vartin päästä, sitten vielä filosofiaa ennen kuin pääsen...

Mä oon laihtunut 3-4 päivän sisällä 1,4 kiloa. Mä pystyn tähän. Mä en ole oikeastaan liikkunut paljoa, syömistä olen sen sijaan rajoittanut hurjasti.

Joka ilta pelkään yhä enemmän ja enemmän mitä vaaka näyttää seuraavana aamuna. En kestä jos painoni on noussut vaikka "vain" 100 grammaa. Pakko laihtua enemmän ja enemmän.

17. maaliskuuta

-200 grammaa eilisestä.

Nyt menen takaisin nukkumaan.

16. maaliskuuta

Eilisestä -600 grammaa.

Nukuin pommiin ja olen vasta nyt menossa kouluun. Hienosti meni Ada. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan..

4. maaliskuuta

Täällä mä polilla odottelen. Näin mun vanhan omahoitajan. Näytän ihan kamalalta (näytän kyllä aina) ja ärsyttää että se näki mut näin rumana. Sen silmissä oon ihan varmasti lihonutkin. Tai no oonhan mä varmasti lihavampi muidenkin silmissä. Sekä omissani. Voi miksi olen päästänyt itseni tähän kuntoon?

Oon syönyt tänää rasvatonta jogurttia, josta tuli noin 100kcal. Turhia kaloreita, olisin pärjännyt ilmankin. Mulla on ihan yhtä huono-olo nyt kuin silloin jos olisin jättänyt syömättä.

Olin ihan varma että painoni olisi noussut mummillani olon aikana, mutta ei se ollut! Se oli laskenut parisataa grammaa. Vähän, mutta kuitenkin.

Kunnes pääsen täältä, käyn kirjastossa jos pystyn ja sitten menen kotiin. Bussilla matkustaminen ei ole mulle kauhean helppoa, niin saa nähdä pääsenkö käymään siellä kirjastossa vai en. Joudun menemään bussilla kuitenkin kotiinkin, joten sama kai se on jos käyn kirjastossakin. Ainakin  yritän.

On jo perjantai, ja mun pitäis tehdä maanantaiksi filosofian läksyjä. Aloittaminen on kaikista vaikeinta. Ehkä mä kuitenkin saan ne tehtyä.

25. helmikuuta

Olin 19 tuntia syömättä. Sitten söin 20 grammaa kurkkua ja yhden porkkanan. Olo on loistava! Paino on laskenut aamusta 500 grammaa, mutta tiedän etten voi luottaa vaakaani. Se näyttää ihan ihmeellisiä lukuja, riippuen siitä miten seison sen päällä.

Nyt luen ranskan välikokeeseen joka on huomenna. Viimeinen päivä koulua ennen lomaa. Tänään en ollut koulussa, sillä flunssa on saanut iskettyä muhun. Huomenna kyllä menen kouluun, en jaksa olla kotona.

28.1.2016

Olin polilla tapaamassa fysioterapeuttia. Juteltiin koko tunti kehonkuvan muuttumisesta ja vääristymisestä. Siitä kuinka näen itseni painavampana kuin olen. Kuvien avulla hän ja opiskelija näyttivät minulle että olen heidän mielestään laihimman ja toiseksi laihimman tytön välillä. En siis kaikista laihin. Käynti oli ihan ok, ei se minun mieltäni muuttanut ainakaan parempaan päin, halu olla pienempi lisääntyi sitäkin enemmän, jos se edes on mahdollista. Eilinen päivä meni noin 700 kalorilla, mikä tuntuu aivan järkyttävältä määrältä, mutta tiedän että kehoni menee helposti säästöliekille. Eli pakko syödä noinkin paljon.

29.1.2016

Paino on tippunut eilisestä 600 grammaa. Kuinka se on edes mahdollista? Tekisi mieli nauraa, vaikka tiedän kaiken pudotuksen olevan vain nestettä. Kuitenkin, -600 grammaa! Aamupalaksi syön samaa mitä ennenkin, Elovena pikapuuro 130kcal ja vitamiiniporetabletti 8kcal. Tulen koululle tuntia ennen ensimmäisen tunnin alkua. Nyt istuskelen vain käytävän sohvalla ja odotan että kello on 9.45. Viimeinen päivä ennen koeviikkoa, mutta ahdistusta ei kokeiden takia ole. Ainakaan vielä.

23. joulukuuta

Painokatsaus: -1,3kiloa eilisestä. Silti liikaa. Niin paljon etten kehtaa kertoa.

Huomenna on jouluaatto. Joulukuu on mennyt ihan hujauksessa! Tänään pitäisi mennä ostamaan isäni kanssa jouluruokia ja muita joulujuttuja, emme ole ihan ajoissa näissä asioissa haha. Eipä se minua haittaakaan, en pidä siitä että joulu on niin suuri ruokajuhla. Lahjoja en luultavasti saa isältäni ollenkaan, rahaa kun ei ole ylimääräistä yhtään. Ei sekään minua haittaa, en edes toivonut mitään lahjoja!

Isäni pääsee töistä parin tunnin päästä. En siis joudu olemaan yksin enää kauaa. En pidä kauheasti yksin olemisesta, pelkään saavani paniikkikohtauksen mikä ei yksin ollessa ole mitenkään mukavaa. Ei paniikkikohtaukset muutenkaan mitään kivoja ole mutta yksin vielä vähemmän. Mutta kyllä minä tämän parituntisen kestän vaikka miten. Sitten isällänikin alkaa joululoma enkä joudu olemaan yksin!

Tänään en ole syönyt mitään. Yritän pitää syömiset taas siinä kolme kertaa päivässä -rytmissä. Kulunut viikko on mennyt todella huonosti syömisten kannalta, ja olen lihonutkin jonkun verran. Nyt tosin olen saanut painon taas siihen missä se ennenkin on junnannut paikallaan. Pelottaa kyllä tämä joulu ja "pakkosyöminen".

Yksi kaverini kertoi yhdessä whatsapp ryhmässä saaneensa anoreksia-diagnoosin. Hän on kuulemma laihtunut alle kuukaudessa 15 kiloa. Me muut ryhmässä olijat hieman epäilemme tätä puhetta, sillä tämä anoreksia-diagnoosin saanut puhuu itsensä pussiin. Hän vakuutti minulle olleensa kuukauden syömättä, mutta ryhmään hän on laittanut kuukauden aikana olleensa syömässä mäkkärissä ja muualla. Lisäksi hän sai itsensä puhuttua pois osastollelähettämisestä. Olen ehkä hirveä ystävä, mutta tämä tarina kuulostaa pahasti keksityltä, varsinkin kun tunnen tämän tytön niin hyvin. Hän ihannoi sitä kun muut säälivät häntä. Hän kertoi vanhalle luokallemmekin suureen ääneen siitä, kuinka hän viilteli nuppineulalla itseään joskus. Rakastan häntä todella paljon, mutta vihaan sitä jos joku hakee huomiota "ongelmillaan". Vaikka teenhän minäkin sitä, käyn juttelemassa "ongelmistani" ties missä. Joten mikä minä olen tuomitsemaan.

Aamuahdistus

Aamubussi, ruuhkaa. Kaveri ei vastaa, hänen piti tulla samalla bussilla. Hän luultavasti nukkuu. Ahdistaa, tunnen kuinka paniikki lähestyy. Ei hätää, ei hätää, ei hätää... Ei tästä tule yhtään mitään.

Meinaan soittaa isälle, mutta jokin saa vielä pidätettyä minua. Ensimmäisellä tunnilla kuoroa, sen jälkeen biologiaa, ja viimeisellä tunnilla matematiikkaa. En halua kouluun. Haluan vain vaihtaa bussia ja mennä takaisin kotiin. Itkettää. Mutta pakko mennä kouluun, bilsan tunti on viimeinen ennen koetta, kuorossa en ole ollut viikkoon ja matematiikkaa en osaa.

-600 grammaa eilisestä. Tänään kuitenkin repsahdan ja syön. Huomenna painan taas liikaa. Huomenna on myös oirehaastattelukäynti polilla.

Kello on hieman yli yhdeksän ja jo nyt ahdistaa niin paljon.

vihdoin tää toimii

Yllätyin niin iloisesti kun astuin aamulla vaa'alleni. 42.9. Hidasta tää laihdutus on, mut ainakin koko ajan pääsen lähemmäs tavotetta.  Mut huomenna mun pitäis lähtee isosiskon kanssa meijän mammalle. Miten mä voin tehä mun kaikki liikkeet siellä? Jossai vessassa. Kyl mä keinot keksin.

43,6!!

Tän hetkinen paino on todellakin 43,6! Jesjes tästä se lähtee, kolmosella alkavan numeron mä aion nähdä mun vaa'assa ennen ku koulut alkaa. Tääkin paino on liikaa, mutta tästä se lähtee. Mä aion olla laihin. Laihempi ku kukaan tuolta "osastolta". Mun on pakko.