Aamubussi, ruuhkaa. Kaveri ei vastaa, hänen piti tulla samalla bussilla. Hän luultavasti nukkuu. Ahdistaa, tunnen kuinka paniikki lähestyy. Ei hätää, ei hätää, ei hätää... Ei tästä tule yhtään mitään.
Meinaan soittaa isälle, mutta jokin saa vielä pidätettyä minua. Ensimmäisellä tunnilla kuoroa, sen jälkeen biologiaa, ja viimeisellä tunnilla matematiikkaa. En halua kouluun. Haluan vain vaihtaa bussia ja mennä takaisin kotiin. Itkettää. Mutta pakko mennä kouluun, bilsan tunti on viimeinen ennen koetta, kuorossa en ole ollut viikkoon ja matematiikkaa en osaa.
-600 grammaa eilisestä. Tänään kuitenkin repsahdan ja syön. Huomenna painan taas liikaa. Huomenna on myös oirehaastattelukäynti polilla.
Kello on hieman yli yhdeksän ja jo nyt ahdistaa niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥