17. joulukuuta "Enhän minä ole sairas"

Voi kuinka mä haluaisinkaan vaan luovuttaa. Tänään viimeinen päivä osastolla. Jos tätä osastoksi voi edes kutsua. Olen tietysti iloinen päästessäni pois, mutta minua pelottaa silti aivan sairaasti. Psykoterapia alkaa helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa. "Soita jos ilmenee ettet pärjää." Ja minä hymyilen ja sanon soittavani jos tarvitsen apua. Eihän se totta ole, enhän minä aio koskaan alentua ja sanoa, että en pärjää.

Laihdutus valtaa mun pään. Kuinka paljon voin syödä, miksi syön, kuinka paljon kulutan, miten paljon painan nyt, entäs ruoan jälkeen tai aamulla, kalorit pyörivät ympyrää, sormet kurkkuun, itku ja raivo, juokseminen ja hyppiminen, vessakäyntien yhteydessä vähintään 50 haarahyppyä, läski pystyt parempaan. Pääni on aivan sekaisin, eikä kukaan tiedä ajatuksistani. Ja niinpä pärjään hyvin maaliskuun alkuun, enhän minä ole sairas.

16. joulukuuta "Me jäädään kiinni kuitenkin"

Eilen jouduin ravitsemusterapeutille omahoitajani kanssa. Siellä oli sitä samaa sönkötystä siitä kuinka paljon elimistö tarvitsee ruokaa plaaplaa. Minä tiedän kyllä kuinka pitäisi oikeasti syödä! En vain halua syödä niin kuin pitäisi. Eilen jouduin jäämään syömään muiden lähdettyä ruokasalista. En pystynyt syömään.

Nyt katson yhden tytön kanssa elokuvaa ja odotan että omahoitaja-aika alkaa. Mieli myllertää ja yrittäää saada ahdistusta nousemaan. En jaksaisi tapella vastaan. Kellun ahdistuksessa.

14. joulukuuta

Lihava, lihavampi, minä. Täällä minä porskutan, päiväosastolla. Omahoitaja-aika vartin päästä. Pieni ahdistus kasvaa sisälläni.

Olen lihava painan 44kiloa. Liikaa! Ihraa, läskiä, vatsamakkaroita. Haluan kuolla häpeään, vyöryn kuin mikäkin valas kaikkien hoikkien ihmisten seurassa. Hävettää.

Anteeksi turhista postauksistani. Pitäisi poistaa koko blogi, ei minulla ole mitään järkevää asiaa koskaan.

8. joulukuuta

Täällä näin, päiväosastolla. Sain luistettua aamupalasta sillä söin aamulla kotona: jälkiuuniruisleipä 87kcal sekä pieni omena noin 60kcal. Jouduin kuitenkin juomaan täällä ananasmehua, joten kaloreita tuli reippaasti yli sata. Joten miksi iloitsen, olen ällöttävä. Lihava.

Omahoitaja-aika ohi. 40 minuuttia ruokailuun. Broileripastavuokaa, jossa kaloreita on aivan sairaasti! Onneksi täällä on keitettyjä kasviksia aina ruoan kanssa, joten voin täyttää lautaseni niillä. Minulla ei siis ole ateriasuunnitelmaa eikä muutakaan, saan itse valita kuinka paljon syön. Olen sen verran lihava että minulla on oikeus päättää itse.

Voi kuinka haluaisinkaan tämän kaiken loppuvan. En tahdo miettiä ruokaa joka ikinen sekunti. Tai haluan. En tiedä. Haluan vain olla laiha, ja laihaksi ei tulla syömällä. Miksi en siis lopeta syömistä? Koska olen ahne läski. Läski joka ei voi olla syömättä päivääkään. Läski joka itkee lihavuuttaan, mutta ei tee asialle mitään.

Vihaan itseäni.

Viimeinen päivä osastolla

Viimeinen päivä päiväosastolla. En tiedä mitä tunnen.

Vaaka ei toiminut aamulla, joten en tiedä mitä painan. Liikaa joka tapauksessa. Ahdistaa. Kalorit olen pystynyt pitämään alle 900 joka päivä, mutta yhtenä päivänä tuli yli 1000.

Ahdistaa ja stressaa todella paljon ja tekisi mieli vain itkeä ja huutaa että ei, kaikki ei ole hyvin vaikka niin sanon. Mutta en minä kerro kenellekään mitään. Ei se mitään hyödyttäisi, saisin vain jonkun ateriasuunnitelman, enkä minä sitä halua!

Haluan olla laiha! Laiha, laiha, laiha! Niin paljon että sattuu.

Istun tässä ns. olohuoneessa, ja kirjoitan. Kaksi tyttöä pelaa biljardia ja kaksi katsoo leffaa. Istun yksinäni ja kirjoitan mitä haluaisin sanoa. Tavallaan todella säälittävää.

Omahoitajani lähti taas tupakalle.

Kolmio- sekä loppukeskustelut ovat loppuneet, joillain on vielä omahoitaja-ajat.

Vielä 50 minuuttia tylsää istumista, ja sitten alkaa välipala. Mietin mikä olisi tarpeeksi vähäkalorista.

Tänään pitäisi mennä konservatoriolle. En jaksaisi yhtään. Mutta on pakko. Pakko jaksaa. Pakko laihtua. Pakko olla hyvä. Pakko olla täydellinen.

Toinen päivä takana

Toinen päivä ohi. Nyt ärsyttää.

Omahoitajani oli soittanut isälleni kauhistellen sitä kuinka "vähän" muka syön. Nyt isäni kyttää kotona että milloin syön ja kuinka paljon. Anteeksi vain, mutta syön aivan normaalisti ja paljon. Pystyn kyllä huolehtimaan omasta syömisestäni.

8.45. Aamupalaani kuului ruisleivän puolikas margariinilla (kuten tavallista), banaani, sekä lasi vettä.

11.00 Lounaani oli puolikas kauha jauhelihakastiketta, kauhallinen makaronia sekä kasviksia ja salaattia. 2 lasia vettä.

14.00 Välipalani oli puolikas ruisleipä margariinilla, ja lasi vettä.

16.40 Porkkana

Kuten huomaatte, syön aivan normaalisti ja riittävästi. Ainoa mikä syömisessä takkuaa on se, että syön todella hitaasti, koska pilkon ruoan pieniin osiin ja pureskelen kaiken täydelliseksi soseeksi. Yhden ruisleivän syömiseen aikaa menee noin 30 minuuttia.

Minulla ei ole varaa jäädä kiinni tästä touhusta. En halua että kukaan alkaa kiinnittämään huomiota syömiseeni. Haluan vain olla laiha, ja siihen ei auta muu kuin vähäinen syönti sekä liikunta.

Säälittävyyden huippu

-200 grammaa eilisestä. Kuinka säälittävää.

Ensimmäinen päivä avo-osastolla lusittu. Vielä 7 päivää jäljellä. Mitä minä valitan, monet joutuvat olemaan suljetulla ja minä inisen joutuessani olemaan 8 päivää päiväosastolla. Anteeksi.

Viikko-ohjelma on siellä vielä sama kuin viimeksikin. Aamupala, omahoitaja-aikoja, lämmin ruoka, vaihtuva ryhmä, välipala (omahoitaja-aika) ja kotiin. Ruokailuja on aivan liikaa! Onneksi kukaan ei säännöstele ruokaani, vaan saan valita itse kaiken. Aamupalalla ja välipalalla syön aina ruisleivän margariinilla kyllä), tänään ruokailussa söin kaksi lihapullaa (murskasin lautaselle n. puolet ja heitin pois, ja he olivat unohtaneet tilata kasvisruoan minulle), pienen perunan sekä kasviksia ja salaattia.

Ruokailun jälkeen sain paniikkikohtauksen ja omahoitajani joutui rauhoittelemaan minua yli puolituntia ennen kuin pystyin menemään muiden nuorten luokse. Häpeän vieläkin silmät päästäni.

Kello on 19.44 ja voisin nukahtaa pystyyn. Pakko mennä kohta nukkumaan.

43,6!!

Tän hetkinen paino on todellakin 43,6! Jesjes tästä se lähtee, kolmosella alkavan numeron mä aion nähdä mun vaa'assa ennen ku koulut alkaa. Tääkin paino on liikaa, mutta tästä se lähtee. Mä aion olla laihin. Laihempi ku kukaan tuolta "osastolta". Mun on pakko.

syvälle sydämeen sattuu

Täällä ollaan. Tosin eilen oli eka päivä. En ees tiiä mikä tän paikan oikee nimi on. :D Joku tehostetun avohoidon yksikkö? 8.30 - 15.00. Onneks ei oo mitää pitkiä päiviä. Täällä syödään niin usein. Pelottaa. Lisäks noi omahoitaja keskustelut. En mä osaa puhua, ymmärtäkää jo. Mitä mä sanoisin. Muilla on oikeasti ongelmia. Kohta taas syödään. En mä suostu. Täällä on yks tosi laiha tyttö. Mä oon niin kateellinen. Se on laiha ja pitkä. Kaikkee mitä mä en oo. Ahdistaa niin paljon.