Voi kuinka mä haluaisinkaan vaan luovuttaa. Tänään viimeinen päivä osastolla. Jos tätä osastoksi voi edes kutsua. Olen tietysti iloinen päästessäni pois, mutta minua pelottaa silti aivan sairaasti. Psykoterapia alkaa helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa. "Soita jos ilmenee ettet pärjää." Ja minä hymyilen ja sanon soittavani jos tarvitsen apua. Eihän se totta ole, enhän minä aio koskaan alentua ja sanoa, että en pärjää.
Laihdutus valtaa mun pään. Kuinka paljon voin syödä, miksi syön, kuinka paljon kulutan, miten paljon painan nyt, entäs ruoan jälkeen tai aamulla, kalorit pyörivät ympyrää, sormet kurkkuun, itku ja raivo, juokseminen ja hyppiminen, vessakäyntien yhteydessä vähintään 50 haarahyppyä, läski pystyt parempaan. Pääni on aivan sekaisin, eikä kukaan tiedä ajatuksistani. Ja niinpä pärjään hyvin maaliskuun alkuun, enhän minä ole sairas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥