Ahdistaa. Ruoka ahdistaa. Koulu ahdistaa. Ystävät ahdistavat. Mutta pidän siitä pienestä ahdistuksen tunteesta, se pitää mut elossa. Olo on jotenkin rauhallinen. Mietin tulevaa vuotta, suunnitelmiani. Entä jos tappaisin itseni tämän lukuvuoden päättyessä? Mitä enemmän asiaa mietin, sitä turvallisemmalta minusta tuntuu. Aivan kuin odottaisin jotain suurta rauhaa. Rauhan se minulle ainakin toisi.
Aion panostaa kouluun niin paljon kuin pystyn. Suljen elämästäni kaiken muun pois. Haluan silti saada hyvän todistuksen, vaikka en täällä enää eläisi. Olen ollut muuten viiltelystä jo pitkään erossa, en ole enää edes laskenut päiviä, viikkoja. Kai se on ihan hyvä päästä siitä eroon. Mutta kun tulee taas halu viiltää, minua ei mikään estä.
Huomenna kouluun kahdeksaan. Sitten on taas kaksi vapaapäivää, koska tet alkaa vasta ensiviikolla. Perjantaina suuntaan Apulannan keikalle Espooseen. Odotan sitä innolla. Otin vähän aikaa sitten melatoniinit, nyt menen odottamaan unta. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥