lauantai 10. tammikuuta 2015

Fanityttöilyä ja muuta

Eilinen Apulannan keikka oli huikea. Saimme yllättävän hyvät paikat ylhäältä istumakatsomosta. Olimme sopivasti kaarteessa, näki kaikkialle hyvin, eikä ollut ahdasta. Hypin, huusin ja tanssin niin että paikat ovat aivan kipeänä tällä hetkellä eikä ääntä lähde. Mutta kaikki oli sen arvoista. Sitäpaitsi laihduin, paino on nyt 41,9kg. He soittivat niin monta tärkeää biisiä, ja Ilonan kohdalla meinasin itkeä, esitys oli niin kaunis. Nyt on jotenkin tyhjä olo. Ainakin tuli Apulanta nähtyä ennenkuin kuolen.Alla olevasta kuvasta saa hieman selkoa missä istuimme, mutta kamerassa näyttää siltä kuin olisimme ollut kauempana lavasta kuin oikeasti olimme.

Mieliala on hyvä. Sain vain tietää että ihastukseni pitää minusta. Ainoa ongelma on se, että tämä on tavallaan yhdessä parhaan ystäväni kanssa. Olen hirveä ihminen. En voi enkä halua satuttaa ystävääni. En ole sanonut hänelle missään vaiheessa että saatan pitää yhdestä luokkalaisestani. Ja tietenkin hän ihastui tähän samaiseen ihmiseen. Oma vikani kun en kertonut. Olen kamala. Tiedän sen niin hyvin itsekin. Enkä edes usko että tämä ihastukseni pitää minusta oikeasti, hän varmasti vain valehtelee. Ei minusta voi pitää, olen ruma ja lihava, kaikenlisäksi persoonani on aivan vääränlainen. Onneksi lihavuuteni voin muuttaa.



Kuva on ottamani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥