Minulla on niin paha olo. Juuri tällä minuutilla yksi ystäväni on huumeissa, toinen uhkaa itsensä tappamisella ja molemmat puhuvat minulle. Totta kai kuuntelen heitä, se on velvollisuuteni. Olen vain niin huolissani. Entä jos jotain todella tapahtuu? Se on minun syyni. Ihatukseni on huumeissa, hän puhuu kaikkea. Olen kamala ihminen. Tekisi mieli itkeä. En vain osaa. Viimeksi itkinen heinäkuussa. En itke. En saa itkeä. En halua oikeasti.
Isäni ryyppää jossain. Makaan sängylläni ja kuuntelen musiikkia. Näen harhoja aina vain lisää ja lisää. Minulla on nälkä. Oksettaa. En saa syödä. Otin melatoniinit ja odotan unta. Voisinpa vain nukahtaa ikiajoiksi. Olen säälittävä ruikuttaja. En ansaitse elää. Voi kun tämä loppuisi. En jaksa elää tässä kierteessä. En ole kaunis, enkä laiha. En ole hyvä ihminen. Mitä sitten teen täällä? Niimpä. En mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥