sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Se kuolee

Minä olen huono. Jätin aamulla tietysti syömättä, mutta nyt kun olen käymässä mummillani, olen syönyt 336 kaloria. Aamupaino oli sentään vähän tippunut, 43,4kg. -300g eilisestä, mikä ei ole kovin paljoa, mutta olen kahdessa päivässä laihtunut 1,4 kiloa. Ystäväni laihduttaa myös. En oikein tiedä mitä sanoa hänelle. En sano mitään, en kannusta laihtumaan, enkä kannusta lopettamaan. Olen hirveä, mutta suuttuisin itsekin jos joku käskisi minun lopettaa. Tämä ystäväni sanoo koko ajan minulle että "tää ei oo sun juttus tää laihdutus" ja nauraa päälle huonoa itsekuriani. Vielä minä näytän hänelle, minusta tulee laiha. Niin hauras että katkean eikä kukaan uskalla koskea minuun.

Niin, olen siis mummillani käymässä isäni kanssa. Pesin automme ja auttelen muutenkin. Haluan olla hyödyksi.

Huomenna kouluun. Emme tee siellä mitään järkevää, katsomme yhden opettajan kanssa jotain elokuvaa ja sitten kai pääsemme kotiin. Voisin vain jäädä kotiin ja tehdä jotain hyödyllistä, mutta toisaalta koulussa ollessani en edes voi syödä. Ja haluan kyllä viettää aikaa luokkalaisteni kanssa. Nyt kun haukkumistakaan ei enää tämän yhden suunnalta tule, ainakaan paljoa. Ansaitsen kyllä haukkumisen, ainakin toistaiseksi.

Minulta on kyselty todella paljon elämäni aikana siitä, miksi haluan tappaa itseni. Mitä haluan saavuttaa sillä? Ja vastaan aina samalla tavalla; en jaksa elää vaan haluan vain kuolla. Sitten kysytään mitä haluan ihmisten ajattelevan siitä. Vastaan siihenkin aina että en tiedä. Oikeasti minä ajattelen itsekkäästi ja haluan, että ihmiset jäisivät miettimään miksi tein sen. Jotkut ehkä surisivat hetken aikaa, joitain ei edes kiinnostaisi. Äitini syyttäisi asiasta isääni, mutta hän ei surisi ollenkaan. Isäni saattaisi surra ja syyttää itseään, mutta toisaalta silloin hän ei joutuisi kuuntelemaan valitustani hänen juomisestaan. Johon en edes saisi puuttua. Sisareni pääsisivät asiasta yli nopeasti, heidänkään ei enää tarvitsisi huolehtia pikkusiskostaan, ei tarvitsisi yrittää olla äitejä minulle. Itsemurha on hyvä ratkaisu.

Tiistaina lähden kesken koulupäivän bussilla toiseen kaupunkiin, johon siskoni tulee minua vastaan. Menen katsomaan vanhan ala-asteeni tekemää musikaalia, ja samalla näen myös vanhoja luokkalaisiani, vanhoja ihania ystäviä, sekä kiusaajiani.

Mummini keittää kahvia, nyt pitää alkaa suunnittelemaan miten saan oltua syömättä..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥