Kuka tässä voittaa

Pelottaa. Kevätjuhla on jo lauantaina! Mihin tämä vuosi katosi? Kaikki liukui niin nopeasti ohi, pian tiimalasin hiekka olikin jo valunut pohjalle. Tämä vuosi on kokonaisuudessaan ollut todella hyvä, olen masennukseni kannalta voinut paljon paremmin, ja tapellut lääkärini kanssa juuri tästä asiasta. Hän ei uskonut kun sanoin, etten koe enää olevani vaikeasti masentunut. En silloin ollut.
  Nyt tuntuu, että olen yhtä huonossa kunnossa kuin vuosi sitten tähän aikaan. Masennus hiipii takaisin ja ottaa minut syliinsä. Se kertoo asioita, totuuksia. Minä olen huono, minun pitää muuttua. Paitsi laihemmaksi, myös hiljaiseksi ja syrjäänvetäytyneeksi. Ja minä taistelen sitä ääntä vastaan, mutta välillä se voittaa. En halua jäädä taas kaverittomaksi hylkiöksi! Haluan elää niin kuin kaikki muutkin ikäiseni. Haluan olla normaali!

Paniikkihäiriö valtaa yhä suurempia osia elämästäni. En voi tehdä enää juurikaan mitään ilman, että pieni ääni huutaa korvassani "Kuolet, jos menet tuonne. Kuolet jos teet noin". Pidemmän päälle se on todella kuluttavaa. Toisaalta, kuoleminen on houkutteleva vaihtoehto. Mutta silti osa minusta haluaa olla edes hetken aikaa aivan normaali teini-ikäinen.

Tai no, olenhan minä normaali. Minussa ei ole mitään erityistä, ainakaan hyvällä tavalla. Taidan kyllä olla erityisen raivostuttava ja säälittävä. Ei minulla ole oikeutta elää tälläisenä.

Siskoni lähti tänään isälleen. Hänen kanssaan on aina yhtä kiva olla, hän on niin tärkeä minulle ettei tiedäkkään. Silti en voi olla täysin vapautunut hänen seurassaan, sillä en tiedä tietääkö hän viiltelystäni. Olin siis koko ajan pitkähihainen paita päällä. Kävin myös tänään metsästämässä boleroa kevätjuhlaan, mutta en löytänyt. Pakokauhu iskee, mitä minä nyt teen. En voi mennä ilman pitkiä hihoja minnekkään. Pakko keksiä jotain!

Olin tänään kahden luokkalaiseni kanssa. He ovat niin kauniita, olen todella kateellinen. Miksi helvetissä olen näin ruma. Mutta odottakaas vain, naamaani ei saa kauniiksi mitenkään, mutta laihan keijukaiseni itsestäni kyllä saan. Vaikka siihen menisi ikuisuus, minä teen sen!