Tästäkö se kesä alkaa

Kevätjuhla ohi. Kymppiluokka ohi. Ja minä en tunne mitään. En surua, en iloa, en onnellisuutta. Tunnen ehkä hieman pelkoa. Nyt olen aivan yksin. Enää ei ole ketään kenelle voin puhua, toisin kuin koulussa. Koulussa on aina turvallista, siellä on ihmisiä joille voi puhua. Tai vaikka ei puhuisi, siellä on aina joku. Nyt kun koulua ei ole, enkä käy missään juttelemassa, olen aivan yksin. En kyllä halua edes puhua kenellekkään, sillä yleensä kaikki psykoterapeutit ovat naisia. Ja minä en puhu yhdellekkään "äitihahmolle". Tiedän, että on myös miespsykoterapeutteja mutta silti, en tiedä. Parempi vain pitää turpa kiinni eikä häiritä ketään.

Olen parhaan ystäväni kanssa. Emme tee mitään ihmeellistä. En halunnut mennä juomaan kaupunkiin, ei vaan tehnyt mieli. Nukuin päivällä ainakin 4 tuntia. Olen todella väsynyt.

Todistukseeni olen ihan tyytyväinen. Tässä numeroni:

Äidinkieli 9

Englanti 9

Ruotsi 10

Biologia 7

Maantieto 8

Matematiikka 7

Fysiikka 7

Kemia 7

Uskonto 8

Terveystieto 9

Yhteiskuntaoppi 8

Historia 8

Keskiarvo 8,08 ~ 8,1.

Nostin siis keskiarvoani yhteensä 1,3 numeroa. Ja sain ruotsista sen kympin, minkä halusin! 

Kesäloma. 11. kesäkuuta saan tietää mihin kouluun pääsen, jos pääsen. 8. kesäkuuta alkaa kesätyöni. Työjakso kestää vain 10 päivää. Millä täytän koko kesäni? Isäni on töissä joka arkipäivä klo 7-16. Olen yksin. Saan ainakin laihduttaa. Luultavasti matkustan kesällä sukulaisten luo. Ja tapaan kavereitani jotka asuvat eri kaupungeissa. Sekä työstän kavereideni kanssa cosplay-asuja. Kyllä tämä kesä tässä nopeasti menee, toivottavasti. En vain jaksaisi elää. En vain jaksa. Kuulostanpa todella angstiselta, anteeksi. Olen oikeasti todella hyvällä tuulella. Olen iloinen.

Hyvää kesälomaa teille kaikille.