Omasta mielestään terve, paperit kertoo muuta. Diagnoosina syömishäiriö, vaikea masennus sekä paniikkihäiriö.
keskiviikko 19. marraskuuta 2014
epämääräistä
Väsynyt ja vihainen. Niitä mä olen. Lisää kaikkea turhaa tulee niskaan äidin puolelta. Miksei se voi vaan jättää rauhaan? Kysyin terapeutiltani kiireaikaa, siskoni on mahdollisesti tulossa mukaan. Jos en saa tätä sotkua selvitettyä, en tiedä mitä tapahtuu. Pahimmassa tapauksessa äitini saa valehdeltua ja käännytettyä sossutanttojen päät, ja minut otetaan huostaan. Onhan hän sentään äiti. Ei. Minulle se ei ole mitään. Olen vain niin väsynyt, ja niin on perheenikin. En pysty katselemaan muiden surua, se on tuskaa. Ja viiltoa syntyy viillon perään, ei kiinnosta. Pitää sattua enemmän. Niin että itken, js se on harvinaista. Ennen pillitin harvase päivä, nykyään en osaa. Paras ystäväni jonka ole tuntenut noin vuoden, ei ole ikinä nähnyt minun itkevän. Ja olen ylpeä siitä. Minä en näytä heikkouttani muille.
lauantai 15. marraskuuta 2014
älä tuomitse kun et kuitenkaan tiedä
Aamupaino 42.8. Mitä? Eilen aamupaino oli 43,7. Mitä tässä tapahtuu? Mutta mitä vähemmän painan, sitä parempi. Tietysti olen onnellinen nykyisestä painostani. Mutta matka laihuuteen jatkuu.
Ikävöin niin paljon eksääni. Tai en eses tiedä onko hän eksä, vai mikä. Hän haluaa olla läheisiä ystäviä, mutta ei parisuhdetta. Minä en riitä. Pitäisi olla parempi. Laihempi. Kauniimpi. Mukavampi. Iloisempi. Täydellinen.
Söin äsken täällä mummillani. Ruokaa tuputetaam, mutta onnekseni painostani ei tälläkertaa puhuta. En jaksa kuunnella niitä lauseita, olet liian laiha. Minä tiedän etten ole. Minun pitää olla laihempi. Nyt on pakko aloittaa kunnon laihdutus. Haluan joutua sairaalaan. Haluan että joku näkisi minut. Että joku ihannoisi laihuuttani. Mutta en halua satuttaa läheisiäni. Kunpa voisin vain kuolla, satuttamatta ketään muuta kuin itseäni. Minuun pitää sattua.
Ikävöin niin paljon eksääni. Tai en eses tiedä onko hän eksä, vai mikä. Hän haluaa olla läheisiä ystäviä, mutta ei parisuhdetta. Minä en riitä. Pitäisi olla parempi. Laihempi. Kauniimpi. Mukavampi. Iloisempi. Täydellinen.
Söin äsken täällä mummillani. Ruokaa tuputetaam, mutta onnekseni painostani ei tälläkertaa puhuta. En jaksa kuunnella niitä lauseita, olet liian laiha. Minä tiedän etten ole. Minun pitää olla laihempi. Nyt on pakko aloittaa kunnon laihdutus. Haluan joutua sairaalaan. Haluan että joku näkisi minut. Että joku ihannoisi laihuuttani. Mutta en halua satuttaa läheisiäni. Kunpa voisin vain kuolla, satuttamatta ketään muuta kuin itseäni. Minuun pitää sattua.
perjantai 14. marraskuuta 2014
raskas ilta
Nyt on taas todella huono fiilis. En tiedä nyt mitään. Mistään. Haluan kirjoittaa mutta en tiedä mistä. Ystäväni on täällä luonani, en ole siis aivan yksin. Huomenna pitäisi lähteä käymään mummillani. Siellä tiedossa siis syömistä. Huoh. Painan 43.7. Hyihyihyi. Lihava. Läski. Laihduta. Tiedän että pitäisi laihduttaa mutta en saa itseäni niskasta kiinni. Olen tällä hetkellä todella maassa. En tiedä mistä oloni johtuu. Jotenkin vain tuli todella ikävä, ikävä äitiä. En ymmärrä. En ole ikävöinyt häntä puoleentoista vuoteen, mutta nyt. Ikävä meni kyllä jo ohi. En voi puhua ikävästä äitiä kohtaan, ylpeyteni ei riitä siihen. Äitini ei anna merkkiäkään ikävästä minua kohtaan, joten en minäkään. Ei hän minua ikävöikkään. Eikä se enää niin pahalta tunnu, en vain ole tärkeä. En kenellekkään. Huudetaan vaan että tapa itsesi. Lupaan, että jonain päivänä vielä tapankin. Viiltoa viillon perään. Minä en itke. Kävelin myös junaradalla. Kiipesin aidan yli ja repäisin käteni samalla auki. Hymyilin, tossa mä jossain vaiheessa makaan veressä kuolleena. Se lohduttaa minua paljon.
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
what's the point in living, if you aren't pretty
Anteeksi surkea postaustahtini. Jotenkin tää kirjoittaminen aina vain unohtuu. Tai ei unohdu.. Se vaan jää.
Koulussa meillä on parissa aineessa ollut sijainen jo 7 viikkoa! Sinänsä tuo ei ole mikään iso asia, mutta koska sijainen vaihtuu melkeinpä päivittäin on todella ärsyttävää käydä asiat läpi uuden opettajan kanssa. Kaikenlisäksi sijaiemme ovat oikeasti todella vittuilevia. Ei sillä että meidän luokka ei olisi, mutta jos joku kysyy aivan normaalisti jotain, tämä vain vastaa että vasta nytkö tajusit sen tms. Anteeksi pieni avautuminen tästä.
Edellisessä postauksessani kertoma huuma laihduttamisen lopettamisesta on kadonnut. Onneksi. Kyllä minä haluan olla kaikista laihin.
Ostin pilttipurkin enkä katsonut kalorimäärää sen kummemmin kaupassa, mutta äsken tutkiskellessani tuota purkkia huomasin että siinä on 55kcal/100g. Mielestäni tuo on todella paljon, varsinkin kuin kyseisen purkin kokonaispaino on 200g. No, tiedänpähän ainakin etten tuota pilttiä enää osta!
Koulu on mennyt vähän niin ja näin. Odotan aina vai keskiviikkoa ja alkavaa tettiä. En jaksa puurtaa koulussa, minkä huomaa läksyjeni tekemättömyydestä sekä keskittymisen puutteesta tunneilla. Mutta toisaalta mitä järkeä minun on opiskella kun en aio elää yli 20 vuotiaaksi? Tavoitteenani olisi kuolla tämän kouluvuoden jälkeen, mutta saa nähdä.
Huomenna olisi tiedossa taas päivä vanhusten kanssa. Töiden jälkeen menen ystävälleni ja käymään vanhassa koulussani! Kaikista parasta tässä on se, että sain juuri kuulla että vanhat opettajani luulivat minua ja ystävääni lesbopariksi, koska liikuimme niin paljon yhdessä. No, ei se mitään. Odotan innolla opettajien ilmeiden näkemistä kun tallaamme sinne tuon samaisen ystävän kanssa yhdessä huomenna.
Nyt valmistaudun yöpuulle!
Koulussa meillä on parissa aineessa ollut sijainen jo 7 viikkoa! Sinänsä tuo ei ole mikään iso asia, mutta koska sijainen vaihtuu melkeinpä päivittäin on todella ärsyttävää käydä asiat läpi uuden opettajan kanssa. Kaikenlisäksi sijaiemme ovat oikeasti todella vittuilevia. Ei sillä että meidän luokka ei olisi, mutta jos joku kysyy aivan normaalisti jotain, tämä vain vastaa että vasta nytkö tajusit sen tms. Anteeksi pieni avautuminen tästä.
Edellisessä postauksessani kertoma huuma laihduttamisen lopettamisesta on kadonnut. Onneksi. Kyllä minä haluan olla kaikista laihin.
Ostin pilttipurkin enkä katsonut kalorimäärää sen kummemmin kaupassa, mutta äsken tutkiskellessani tuota purkkia huomasin että siinä on 55kcal/100g. Mielestäni tuo on todella paljon, varsinkin kuin kyseisen purkin kokonaispaino on 200g. No, tiedänpähän ainakin etten tuota pilttiä enää osta!
Koulu on mennyt vähän niin ja näin. Odotan aina vai keskiviikkoa ja alkavaa tettiä. En jaksa puurtaa koulussa, minkä huomaa läksyjeni tekemättömyydestä sekä keskittymisen puutteesta tunneilla. Mutta toisaalta mitä järkeä minun on opiskella kun en aio elää yli 20 vuotiaaksi? Tavoitteenani olisi kuolla tämän kouluvuoden jälkeen, mutta saa nähdä.
Huomenna olisi tiedossa taas päivä vanhusten kanssa. Töiden jälkeen menen ystävälleni ja käymään vanhassa koulussani! Kaikista parasta tässä on se, että sain juuri kuulla että vanhat opettajani luulivat minua ja ystävääni lesbopariksi, koska liikuimme niin paljon yhdessä. No, ei se mitään. Odotan innolla opettajien ilmeiden näkemistä kun tallaamme sinne tuon samaisen ystävän kanssa yhdessä huomenna.
Nyt valmistaudun yöpuulle!
lauantai 8. marraskuuta 2014
Näytän sulle arvet jotka kallioon ovat hakanneet
Sisko on täällä meillä kylässä. Mulla on pitkästä aikaa hyvä fiilis. Mä rakastan lunta ja talvea. Ja kaiken lisäksi mulle tuli yksi päivä sellanen olo että mitä väliä sillä on jos lihon. Mitämitämitä? Mikä mua vaivaa? Paino on se sama 43,1. Oon syönytkin niin paljon kaikkea huonoa. Mä en liho, ainakaan vielä. Mä haluun kerrankin olla iloinen. Hetken aikaa.
torstai 6. marraskuuta 2014
turvatalolla käynti
Olen bussissa menossa kotiin. Olin ensin tetissä ja sen jälkeen kävin tutustumassa terapeuttini kanssa turvataloon. Kiltisti kuuntelin kun he kertoivat toiminnastaan, mutta tiedän etten koskaan mene sinne. Muut tarvitsevat niitä paikkoja enemmän. Mä oon pärjänny tän koko päivän yhdellä piltillä ja ruisleivän puolikkaalla. Kotona odottaa ruoka. Paino oli aamulla 43.2. Se on tuon verran riippumatta siitä mitä syön ja kuinka paljon. Paitsi tietysti jos paastoaisin niin laihtuisin. Niin kuin kesällä.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
kulunut viikko
Sekakäyttöä. Lastensuojeluilmotuksia. Huutoa. Karkuun juoksemista. Puhumattomuutta. Viiltelyä. Ahdistusta. Rikottuja lupauksia. Näistä on kulunut viikko tehty. Ja mä olen niin väsynyt. Väsynyt tähän kaikkeen.
Isäni sanoi ettei jaksa minua enää. Että olisi parempi jos asuisin muualla. Koska kuulemma haluan sitä itse. Olen kuulemma kuin äitini, yhtä tunteeton. Ja mä kuuntelin, tunteeton ilme kasvoillani. Mä en itke. Mua ei itketä. Mä vaan kuuntelen, mä ansaitsin ne sanat. Mä en saa puhua asioista enää polilla, tai en saa nähdä kavereitani enää. Ensi viikolla mun pitäisi mennä terapeuttini kanssa tutustumaan turvakotiin.
Mä haluan lähte jonnekkin pois. Mä haluan kuolla. Oon halunnut jo kauan. Mä kävelin taas yksi päivä junaraiteilla ja mietin, jos vain jäisin makaamaan siihen ja jäisin alle. Pääsisin pois. Kauas täältä.
Isäni sanoi ettei jaksa minua enää. Että olisi parempi jos asuisin muualla. Koska kuulemma haluan sitä itse. Olen kuulemma kuin äitini, yhtä tunteeton. Ja mä kuuntelin, tunteeton ilme kasvoillani. Mä en itke. Mua ei itketä. Mä vaan kuuntelen, mä ansaitsin ne sanat. Mä en saa puhua asioista enää polilla, tai en saa nähdä kavereitani enää. Ensi viikolla mun pitäisi mennä terapeuttini kanssa tutustumaan turvakotiin.
Mä haluan lähte jonnekkin pois. Mä haluan kuolla. Oon halunnut jo kauan. Mä kävelin taas yksi päivä junaraiteilla ja mietin, jos vain jäisin makaamaan siihen ja jäisin alle. Pääsisin pois. Kauas täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)