raskas ilta

Nyt on taas todella huono fiilis. En tiedä nyt mitään. Mistään. Haluan kirjoittaa mutta en tiedä mistä. Ystäväni on täällä luonani, en ole siis aivan yksin. Huomenna pitäisi lähteä käymään mummillani. Siellä tiedossa siis syömistä. Huoh. Painan 43.7. Hyihyihyi. Lihava. Läski. Laihduta. Tiedän että pitäisi laihduttaa mutta en saa itseäni niskasta kiinni. Olen tällä hetkellä todella maassa. En tiedä mistä oloni johtuu. Jotenkin vain tuli todella ikävä, ikävä äitiä. En ymmärrä. En ole ikävöinyt häntä puoleentoista vuoteen, mutta nyt. Ikävä meni kyllä jo ohi. En voi puhua ikävästä äitiä kohtaan, ylpeyteni ei riitä siihen. Äitini ei anna merkkiäkään ikävästä minua kohtaan, joten en minäkään. Ei hän minua ikävöikkään. Eikä se enää niin pahalta tunnu, en vain ole tärkeä. En kenellekkään. Huudetaan vaan että tapa itsesi. Lupaan, että jonain päivänä vielä tapankin. Viiltoa viillon perään. Minä en itke. Kävelin myös junaradalla. Kiipesin aidan yli ja repäisin käteni samalla auki. Hymyilin, tossa mä jossain vaiheessa makaan veressä kuolleena. Se lohduttaa minua paljon.

Marraskuu 2014