Sekakäyttöä. Lastensuojeluilmotuksia. Huutoa. Karkuun juoksemista. Puhumattomuutta. Viiltelyä. Ahdistusta. Rikottuja lupauksia. Näistä on kulunut viikko tehty. Ja mä olen niin väsynyt. Väsynyt tähän kaikkeen.
Isäni sanoi ettei jaksa minua enää. Että olisi parempi jos asuisin muualla. Koska kuulemma haluan sitä itse. Olen kuulemma kuin äitini, yhtä tunteeton. Ja mä kuuntelin, tunteeton ilme kasvoillani. Mä en itke. Mua ei itketä. Mä vaan kuuntelen, mä ansaitsin ne sanat. Mä en saa puhua asioista enää polilla, tai en saa nähdä kavereitani enää. Ensi viikolla mun pitäisi mennä terapeuttini kanssa tutustumaan turvakotiin.
Mä haluan lähte jonnekkin pois. Mä haluan kuolla. Oon halunnut jo kauan. Mä kävelin taas yksi päivä junaraiteilla ja mietin, jos vain jäisin makaamaan siihen ja jäisin alle. Pääsisin pois. Kauas täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥