Vanhainkodissa on ollut oikeastaan aika tylsää. Asukkaat noilla osastoilla joilla olen, ovat todella ihania ja mukavia. Musta on vaan niin surullista nähdä mitä vanhuus tekee ihmiselle. He ovat muistisairaita, he ovat tuolla kuolemaansa asti. Heitä ei enää viedä sairaalaan eikä muuallekkaan. Eli tuo on tavallaan saattokoti. Tämä lisää vaan varmuuttani siitä, etten halua elää pitkää elämää. Mä aion kuolla nuorena, laihana ja kauniina.
Nyt alan valmistautua tähän päivään, menemme porukalla yhdelle ystävälleni viettämään iltaa. Tämä suuri ihastukseni tulee myös sinne. Eilen hän laittoi viestillä illan jälkeen minulle: "Ja kyllä mä susta tykkään, en vaan halua parisuhdetta. Ollaan vähän enemmän kuin kavereita mutta ei yhdessä?" Mä en tiedä mitä mä haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥