lauantai 25. lokakuuta 2014

ota valta pois niiden käsistä

Eilinen ilta venyi pitkäksi. Juomassa eksäni luona, oli kyllä ihan kivaa. Join taas hieman liikaa, mutta mua ärsytti vaan niin paljon kaikki. Ulkona rotvallin reunalla istuessani pullo kädessäni mietin, että miten olen tässä tilanteessa. Oma isäni ryyppäämässä kotona tai jossain, siskoistani en tiedä, äidistäni en tiedä, itse olessani niin sekaisin etten tiedä mistään mitään. Minä, joka noin vuosi sitten en mennyt kouluun liian suuren ahdistuksen takia, en osallistunut mihinkään sosiaalisiin tilanteisiin, en mennyt ulos kavereideni kanssa. Siinä olin ystävieni kanssa juomassa. Miten mä oon päätynyt tähän?

Vanhainkodissa on ollut oikeastaan aika tylsää. Asukkaat noilla osastoilla joilla olen, ovat todella ihania ja mukavia. Musta on vaan niin surullista nähdä mitä vanhuus tekee ihmiselle. He ovat muistisairaita, he ovat tuolla kuolemaansa asti. Heitä ei enää viedä sairaalaan eikä muuallekkaan. Eli tuo on tavallaan saattokoti. Tämä lisää vaan varmuuttani siitä, etten halua elää pitkää elämää. Mä aion kuolla nuorena, laihana ja kauniina.

Nyt alan valmistautua tähän päivään, menemme porukalla yhdelle ystävälleni viettämään iltaa. Tämä suuri ihastukseni tulee myös sinne. Eilen hän laittoi viestillä illan jälkeen minulle: "Ja kyllä mä susta tykkään, en vaan halua parisuhdetta. Ollaan vähän enemmän kuin kavereita mutta ei yhdessä?" Mä en tiedä mitä mä haluan.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

teit meistä kauniin

Eilen polikäynti. Mä yritin niin kovin valehdella kun kysyttiin itsetuhoisuudesta, mutta en pystynyt. Kerroin viiltelystä, mutta en suostunut näyttämään jälkiä. En kehtaa kun ne ovat niin pieniä ja säälittäviä. Kysyttiin että pystynkö lupaamaan etten tapa itseäni ensi viikkoon mennessä. Tietysti pystyn. Olen niin säälittävä etten mä saa edes henkeä itseltäni. Puhuttiin jos menisin taas avohoidon päiväosastolle. Lupasin harkita, mutta en mä sinne kyllä haluaisi. Muut tarvitsevat apua enemmän. Muut haluavat tosissaan parantua.

Tänään oli ihan hyvä päivä. Koulussa meni ihan ok hyvin, sain englannin sanakokeistakin 10++. Kyllä, kaksi plussaa. Koulun jälkeen käväisin nopeasti kotona ja lähdin sovitusti eksäni luo käymään. No siellä me vaan oltiin, ei tehty mitään erikoista. Mutta mä olin niin onnellinen kun se halasi todella lujaa kun nousin lähteäkseni. Mä tunsin taas itteni edes jotenkin tärkeäksi. Mä olin oikeasti turvassa siinä kun tunsin sen siinä mua vasten. Mä en kestä tätä, mä tykkään siitä niin paljon että järki lähtee. Mä vaan toivon että se pitäisi mustakin. Vaikka tiedän että hän ei pidä, ainakaan yhtä paljon kuin mä hänestä.

Huomenna sitten olisi tiedossa ensimmäinen tet-päivä vanhainkodissa! Menen erääseen todella suureen vanhainkoti paikkaan. Yksi suuri alue on jaettu erinimisiin osastoihin. Onneksi menen ystäväni kanssa yhdessä sinne, mä hukkuisin siellä ihan varmasti huomenna!


maanantai 20. lokakuuta 2014

Tiedät kai, millainen pitää olla, että kelpaa.
Laiha, mutta ei liian.
Lihaksikas, mutta sopivasti.
Kaunis, luonnostaan.
Älykäs, numeroa tekemättä.
Joustava, melkein mielistellen.
Muottiin mahtuva, persoonallisuuden kustannuksella.
Väritön, hajuttomuudesta ja mauttomuudesta tinkimättä.

Ole oma itsesi, sanotaan. Päästä pintaan sisäinen kauneutesi.

Jos päästää pintaan sen, mitä oikeasti on, mummot pudistavat päätään kadulla.
Sellaista se on nykyajan nuoriso, levotonta ja rikkinäistä.
Kukaan ei kestä katsoa, jos se sellaista on.
Kukaan ei uskalla kysyä.

- Kaisa Raittila





minun pitäisi nyt olla hiljaa, sinua kun alkaa puuduttaa

En jaksanutkaan eilen kirjoittaa, anteeksi. Mulla on niin paha olla. Mä pilasin kaiken mun ja mun poikaystävän välillä. Mä tykkään siitä niin paljon, mutta silti mä pilasin kaiken. Mä en kestä itteäni enää yhtää. Miksi kukaan ei tykkää musta? Miksi mä pilaan aina kaiken? Mun pitää olla laihempi, kauniimpi, parempi. Ennen kuin kukaan voi musta tykätä.

Mä oon taas niin koukussa viiltelyyn. Mä en pääse siitä uudestaan eroon. Enkä mä kyllä haluakkaan. Huomenna verikokeet, mun pitää olla väh. 10 tuntia syömättä. Mutta se on vaan hyvä, nyt mä en ainakaan saa syödä mitään. Sitten verikokeiden jälkeen polilla käynti. Ja sitten kouluun. Mä en kestä nähä sitä yhtä, mä tykkään siitä niin paljon etten mä voi hengittää.

Sain fysiikan kokeesta 6, matikan kokeesta 7- ja historian kokeesta 9-. Mä oon niin paska koulussa. Ainoa lohdutus on edes tuo 9-. Äikässä pitää lukea joku klassikkoteos ja tehdä siitä esitelmä, valitsin Pikku prinssin. Saisi edes tuon työn kunnialla loppuun.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

bmi 15.3

Nyt kirjoitan vaan lyhyesti, paino 41.9!! Olen niin onnellinen vaikka nää kaksi viimeistä päivää ovat olleet todella huonoja. Kirjoitan luultavasti illalla enemmän.

torstai 16. lokakuuta 2014

jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut

En oo kirjottanu pitkään aikaan vaikka oisin halunnut. Mulla menee ihan hyvin. Mun elämässä tapahtuu niin paljon mulle isoja asioita että en pysy perässä. Isäni joi koko viikonlopun, mikä ei sinänsä ollut yllätys. Kun tulin ystäväni kanssa kotiin lauantaipäivänä, niin asunto oli täynnä jotain vieraita miehiä. Silloin mä tulin niin vihaiseksi, etten muista milloin olen ollut niin vihainen. Otin jääkaapistamme jotain juomia ja joimme ne ystäväni kanssa. Isäni ja nämä muut lähtivät siitä sitten jossain vaiheessa baariin. Sain taas illan aikana kuulla isältäni uhkailua.

Mä oon niin helvetin lihava. 43.2. Mua ollaan taas laittamassa johonkin fysioterapiaan, mutta en tosiaan aio suostua siihen. Mä en halua mitään lihaksia, hyi. Inhoan lihaksia. Oon niin säälittävä, en kestä itseäni.

Oon alottanu viiltelynkin uudestaan kunnolla. Olinhan mä jo jonkin aikaa siitä erossa. Mutta nyt oli jo aika aloittaa taas. En mä kyllä aio siitä kellekkään sanoo, tosiaankaan. Jatkan valehtelua, niinkuin tähänkin asti. Mä oon niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen. Mä tiedän että muilla menee paljon huonommin, mun ei kuuluis olla valittamassa tässä. Huomaatteko tekin jo kuinka säälittävä mä olen? Olen saanut uusia lukijoita, kiitos teille!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

se mihin sinä kajosit oli toisen omaa

Istun autossa, olen menossa mummilleni isäni ja setäni kanssa. Viime yön olin poikaystäväni luona. Olen helpottanut, kun sain kerrottua yhden asian hänelle ennen viime yötä. Kai mä voisin sen täällä bloginkin puolella kertoa, kun kasvottomana täällä kirjoittelen. Eli kyllä, minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Ei siis muuten kuin kosketeltu ja sellaista. Ei siis sen pidemääle asti, mutta kuitenkin. Ensimmäisenä kertana olin 7-vuotias, silloin sitä tapahtui noin kolme kertaa, en muista varmaksi. Ja toinen kun olin 14-vuotias. Silloin sitä ei tapahtukut kuin kaksi kertaa, mutta silloin tekijöitä oli kaksi. Kukaan tekijöistä ei ollut minulle mitenkää tuttu. Kaikki kerrat tapahtuivat kotonani. Äitini ollessa baarissa tai muuten vain kännissä ulkona. Tekijät olivat siis hänen jotain ystäviään. En aiis ole näistä asioista puhunut ikinä kenellekkään, paitsi toissapäivänä poikaystävälleni. Onneksi hän ymmärsi, että välillä saatan ahdistua kosketuksesta.

Mutta nyt asiasta toiseen. Olen syönyt taas aivan liikaa kaikkea. Olen niin lihava. Halu viiltää kasvaa koko ajan. Mutta mä yritän olla viiltämättä, mutta en usko että pystyn olemaan kauaa siitä erossa. Huomenna on fysiikan kokeet, enkä ole lukenut yhtään. En mä osaa lukea kokeisiin. Ja nyt mun pitäisi vielä panostaa kouluun täysillä. Olen surkea, mitätön ihminen.


torstai 2. lokakuuta 2014

Tää kuulostaa tosi tyhmältä, mutta mulla on ollut noin viikon ajan todella paha mieli. Enkä tiedä oikeastaan mistä se johtuu. Terapeuttini varasi keskiviikkoisella käynnilläni ensi viikoksikin ajan. Huoh.

Läskiahdistusta. Mä en KESTÄ itseäni. Mun on pakko saada paino kolmenkymmenen puolelle, mutta koska omistan maailman paskimman itsekurin, päädyn syömään kaikkea ylimääräistä päivittäin. Mä oon ällöttävä. Läski. Ruma. Hyihyihyi. Nyt on otettava itseä niskasta kiinni. Aamupaino oli tänään 43.7. Eli liikaa. 

Mä retkahdin viiltelyyn yksi päivä. Tai ei sitä viiltelyksi voi sanoa, naarmuttamista kai. Olen niin säälittävä, en saa edes ihoa auki. Ei minusta ole mihinkään. 

Ja lopuksi vielä kuva, jonka ystäväni halusi ottaa minusta tänään havainnollistaakseen minulle "laihuuteni". Eli toisin sanoen läskini. Olen kuvassa vasemmalla puolella. Oikealla on vaatekaupan mallinukke.