Sometimes it's okay to be tired, but you shouldn't show it to everyone

Huomenna ruotsin koe. En osaa mitään, kävin tukiopetuksessa ja kaikkee mut mun päähän ei jää mitään. Mun on pakko saada siitä hyvä, pakkopakkopakkopakko. En nukkunu yöllä ollenkaan. Mut koulun jälkeen kyllä nukuin, kaks tuntia.. Oisin voinu tietty lukee, nyt vituttaa. Miten saan unta yöllä? Aina tää menee tällein, stressaa ku en saa unta. Kuuntelen Rainbowia pitkästä aikaa. Oon syöny taas oikeesti liikaa. Ihan helvetisti liikaa, läski. Otin tänään mun jaloista kuvia. Ei olis pitäny. Laitan tähän yhen kuvan, mun on pakko laihtuu ku näätte sen kuvan. Saan motivaatioo siitä, että laitan tänne kuvia, ja nään mun edistymisen. Vaikka enkyllä edisty yhtään. En missään.
  Sunnuntai meni hyvin, mä pääsin pois täältä hetkeks aikaa. En ottanu mitään paljoo, en uskalla. Otin vaan vähän noita reuma lääkkeitä (joita käytetään myös syövän hoidossa) ja ahdistuslääkkeitä, ja join jotain siihen päälle. En tiedä mitä se oli, ihan sama. Hah, en tullu ees pahasti sekasin, mut se helpotti silti. Olin siis keskustassa. Isi ei ees huomannu mitään, miks olis ku ei ollu ees kotona kun tulin takasin. Baarissahan se oli. No, ehkä ihan hyvä niin. En haluu että se alkaa epäillä mitään, oon pitäny kaiken tähänkin asti salassa. Ei se tiedä mitään että syöminen ahdistaa, paitsi sen että en syö julkisilla paikoilla. Kaikki lääkäritkin on puhunu sille mun painosta, mut se uskoo mua kun sanon että syön kunnolla. Kyllä mä syönkin aika paljon, liikaa. Eihän sen tarvii tietää mitään.
  Olin opolla tänään, se käski mun käydä siellä. Otin kaverin mukaan, en pystyny meneen yksin. Sain siellä jonkun kauheen nauruitkukuolema kohtauksen. Mut pystyin peittään sen kaiken naurulla, kaveri nauro vaan siinä mun vieressä mun kanssa. Opokin rupes vaan nauraan meille, ei se huomannu et oisin itkeny. Hyvä, en haluu enää et kukaan näkee et itken. Ja se kuraattori käski mun mennä varaan sille ajan. No menin sitten, sain sen ajan ens viikon maanantaille. Aion kyllä valehella siellä kaiken. En mä jaksa käydä jutteleen sen kanssa. Mä en haluu jutella kenellekkään.. Tai haluan. Mä en tieedä, mä haluisin oikeesti jutella mut sitten kun saan tilaisuuden, en osaa puhuu mitään. Pystyn puhuun vaan yhdelle ihmiselle kaikesta, tälle mun kaverille josta puhun täälläkin. Ollaan tunnettu nyt kunnolla vasta jotain pari viikkoo, mut luotan siihen ihan täysin. Se tietää ihan oikeesti miltä musta tuntuu.♥
  Haluisin kirjottaa niin paljon kaikkee, mut nyt tää ei oikeen sillein onnistu. Hah, vaikka oon kirjottanu jo noin paljon. Huomenna lähen siskolle, ahdistaa se bussimatka jo valmiiks. Mut mä haluun pois täältä, pakko kestää se. Ja mähän kestän, koska mun on pakko.

laihduta läski