En muista mitään että olisin kirjottanu eilen jotain. Mä en muista oikeestaan mistään mitään, nää päivät vaan lipuu ohi. Samaa rataa joka päivä. Mut ainakin olin kirjottanu jotain totta, mä en jaksa enään. Mut siihen on tulossa muutos. Sovittiin äsken kaverin kanssa et lähetään sunnuntaina vaan keskustaan ''shoppaileen'', se pöllii niiltä jotain juotavaa ja mäkin otan täältä jotain mukaan. Ja otan tietysti noita lääkkeitä. Mä haluun mun pään sekasin (ihan kun se ei olis jo). Mä haluun pois täältä. Ehkä mä pääsenkin täältä pois sunnuntaina.. Ei, en mä haluu kuolla tollein, mä vaan haluun näyttää koko maailmalle kuin paska olo mulla on. Ja monilla muilla. Mä haluun huutaa, mä haluun elää. Sekoilla, haluun että ihmiset kattoo mun perään kun jotain hullua. Koska mä en välitä enään. Mua ei vois vittuakaan kiinnostaa, joten ihan sama. Mun koko "elämä" on mulle ihan samaa.
Vituttaa ihan sikana, kävin saattamassa kaverin kuraattorille yks päivä, ja puhuin sen puolesta koska se ei ite voinu. No kuraattori oli kyselly musta jotain ja se haluu nähä mut jossai vaiheessa. Mut munhan ei oo pakko nähä sitä jos en haluu? Viiltelin koulussa matikan tunnilla eikä se opettaja huomannu mitää. :D Tai en viillelly kunnolla, ihan vähän vaan. Kaverilla oli kans sen terät mukana. Joo tietysti se kuraattori haluu tarkistaa meijän tavarat, se sano sille siellä niin. Mä jään kohta kaikesta kiinni ellen oo varovaisempi. Ja siitä yhestö jätkästä en puhu enää mitään. En jaksa välittää siitä koska sekään ei välitä musta. Mua vaan sattuu niin paljon sen käytös.
Äh oon niin innoissani sunnuntaista! Mä en vaan haluis tuottaa isille mitään pettymyksiä.. Se luottaa muhun koska ei se ymmärrä mitään mun asioista. On vaan onnellinen kun oon löytäny uusia kavereita. En mä aio itteeni tappaa sunnuntaina.. En oikeesti. Haluun vaan hetken aikaa olla sekasin. Torstaina on abi-päivä ja meen mun vanhalle koululle kattoon kaikkia kavereita sillon. Koska osa niistä on abeja. En jaksais oottaa sitäkään. :3 Se on yks asia mitä ootan niin helvetin paljon, siellä on ihmisiä jotka välittää musta. Tai ainakin haluun uskoa niin.
Tänään lintsasin aamulla 3 tuntii. Mä en jaksanu herätä. Sit mun oli pakko, mulle tuli niin huono omatunto kun en lähtenykkään kouluun. Helvetti. Mistään ei tuu yhtään mitään. Piikitin itteeni äsken, koska reuma. Ainiin joo.. Niin sillon sairaalassa ne vaan sano, että mun reuma on luultavasti edenny niin pitkälle niskaan että se voi mennä sieltä keskushermostoon asti. Ja ne sano, että voin kuolla siihen. Mä en oikee osaa aatella tota. Ehkä se on hyvä asia, ehkä se on huono. Mä en tiedä. Yhellä perhetutulla on aivokasvain. 3:tta kertaa. Sillä ei oo hyvä ennuste. Mä en haluu et se kuolee. Mä voisin kuolla sen puolesta.
Mun on pakko tehä tällänen ''taulukko''. Mun on vaan pakko, en tiiä miks.
12 kuukautta sitten porukat eros. Muutin "äitin" kanssa muualle. Alotin lintsaamisen.
10 kuukautta sitten näin "äidin" viimeks ja puhuin sille. Sillon karkasin kotoa, eikä ketään kiinnostanu. Muutin isälle, asuin sitä ennen vähän missä sattuu. Alotin viiltelyn kunnolla.
8 kuukautta sitten vedin niin kauheet kännit.. Olin niin tyhmä. Olin kylällä sillon kaverin kanssa. Sillon tapahtu niin paljon kaikkee. En ees muista. Onneks.
7 kuukautta sitten ystävä kuoli onnettomuudessa.. Rakas pieni, toivottavasti sulla on hyvä olla.♥ Sillon mulla myös katkes välit aika moneen sukulaiseen, vähän ennen rippijuhlia. Mun kuraattori oli siellä rippileirillä, ahdisti niin paljon.
6 kuukautta sitten alotin nupolla käymisen. Sain lähetteen koulupsykologilta. Silloin todettiin masennus, paniikkihäiriö ja yleinen ahdistuneisuushäiriö. Siitä asti ne on myös tarkkaillu mun painoa. Tai sitä on tarkkailtu 2-luokalta lähtien. Koska lopetin syömisen silloin kokonaan. Sain itteni sillon puhuttuu ulos kaikesta mitä ne epäili. Enään en pysty. Ja paniikkihäiriö mulla on ollut aina, niin kauan kuin muistan. Sen takia kävin psykiatrilla 4 vuotiaana.
1 kuukaus sitten muutto taas. Koulun vaihto. Uus alku. Ja kaikki meni päin vittua.
8-luokan talvella ja keväällä lintsasin yhteensä 227 tuntia. Mikä näkyy todistuksessa. Mutta mua ihmetyttää miksei kukaan puuttunu asiaan. Ketään ei kiinnosta miten mulla menee. Siinä se nähtiin. En oo hyvä kellekkään. Sen takia äitiki ja muut sukulaiset jätti mut. Koska oon niin paska ihminen.
Mutta tän taulukon tarkotus oli se, että saan ite hahmotettuu nää kaikki asiat. Kaikki on tapahtunu niin nopeeesti etten pysy mukana. Tarviiks mun pysyy mukana missään, mitä se loppujen lopuks mitään hyödyttää? Nyt mä vaan annan kaiken mennä, en jaksa enään välittää tästä kaikesta. Unohtaa vaan. Niinkun oon jo osittain tehnytkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥