How does it feel to be normal

Nyt ahdistaa ihan liikaa.Mä haluun viiltää. Mun on pakko saada nyt terä käteen. Huominen koulu ahdistaa enemmän kun yleensä. Mä en kestä, mä en haluu sinne. Raavin ruotsin kokeen aikana käteni verille, se opettaja katto mua aika pitkään. Istuin kyllä ihan takana, mut se tuli vaan seisoon siihen mun viereen kun tein sitä koetta. Ei se mitään kerenny sanoo ku häivyin jo sieltä luokasta ja sinne jäi jotain ihmisiä tekeen sitä vielä. Mulla on huomenna viimenen tunti sen opettajan tunti. Ahdistaa. Se koekkin meni niin huonosti.
  Olin tänään kattomassa vanhalla koululla abeja, oli niin ihana nähä kaikkia ihmisiä siellä.♥ Naama tuli täyteen huulipunaa, ja elmukelmutettiinkin tolppaan kiinni. Mä ihmettelenkin sitä et miks en saanu mitään paniikkikohtausta. Meinasin saada mutta aattelin et vittu ihan sama, kuolen sitten siihen. En vaan välittäny. Ja mulla oli sisko mukana, sekin rauhotti. Ja kun tunsin ne ihmiset, tiesin että voin vaan sanoa että älä tee mitään, niin ne ei ois tehny. Mut oikeesti, mä selvisin. Mä selvisin.
  Sain keskiviikko yönä jonkun ihme kohtauksen, en saanu oikeesti henkee ja muutenkin sellanen tuskanhiki. Olin ihan varma että kuolen siihen, enkä sitten nukkunu koko yönä ollenkaan vaan odotin sitä että kuolen. Oli kiva mennä aamulla tekeen sitä koetta kun yö oli menny miten meni. Mun on pakko saada siitä hyvä. Paras, hyvä ei riitä.
  Mun yks kaveri tulee huomenna tänne ja on koko viikonlopun. Ihanaa kun se tulee, mut pelottaa silti. Mä oon taas syöny niin paljon liikaa, ja nyt en voi jättää taaskaan syömättä koska kukaan ei saa huomata mitään. Tää mun kaveri on niin laiha ja kaunis, oon niin mitätön sen vieressä. Ja oon muutenkin, mutta tunnen itteni vielä huonommaks sen rinnalla. Mut niin se vaan menee, se on silti mun parhain kaveri.♥
  Ai niin, sain kaks aikaa tonne uudelle nuoriso psykiatriselle. Jippii. Mä haluun jutella, mut mä en haluu jutella. Mä haluun mutta en vaan osaa enkä pysty. Tekis vaan mieli kirjottaa koko ajan.