Joulu

Rauhallista joulua. Älkää ottako paineita joulusta, antakaa itsellenne lupa vain olla ja nauttia.

23. joulukuuta

Painokatsaus: -1,3kiloa eilisestä. Silti liikaa. Niin paljon etten kehtaa kertoa.

Huomenna on jouluaatto. Joulukuu on mennyt ihan hujauksessa! Tänään pitäisi mennä ostamaan isäni kanssa jouluruokia ja muita joulujuttuja, emme ole ihan ajoissa näissä asioissa haha. Eipä se minua haittaakaan, en pidä siitä että joulu on niin suuri ruokajuhla. Lahjoja en luultavasti saa isältäni ollenkaan, rahaa kun ei ole ylimääräistä yhtään. Ei sekään minua haittaa, en edes toivonut mitään lahjoja!

Isäni pääsee töistä parin tunnin päästä. En siis joudu olemaan yksin enää kauaa. En pidä kauheasti yksin olemisesta, pelkään saavani paniikkikohtauksen mikä ei yksin ollessa ole mitenkään mukavaa. Ei paniikkikohtaukset muutenkaan mitään kivoja ole mutta yksin vielä vähemmän. Mutta kyllä minä tämän parituntisen kestän vaikka miten. Sitten isällänikin alkaa joululoma enkä joudu olemaan yksin!

Tänään en ole syönyt mitään. Yritän pitää syömiset taas siinä kolme kertaa päivässä -rytmissä. Kulunut viikko on mennyt todella huonosti syömisten kannalta, ja olen lihonutkin jonkun verran. Nyt tosin olen saanut painon taas siihen missä se ennenkin on junnannut paikallaan. Pelottaa kyllä tämä joulu ja "pakkosyöminen".

Yksi kaverini kertoi yhdessä whatsapp ryhmässä saaneensa anoreksia-diagnoosin. Hän on kuulemma laihtunut alle kuukaudessa 15 kiloa. Me muut ryhmässä olijat hieman epäilemme tätä puhetta, sillä tämä anoreksia-diagnoosin saanut puhuu itsensä pussiin. Hän vakuutti minulle olleensa kuukauden syömättä, mutta ryhmään hän on laittanut kuukauden aikana olleensa syömässä mäkkärissä ja muualla. Lisäksi hän sai itsensä puhuttua pois osastollelähettämisestä. Olen ehkä hirveä ystävä, mutta tämä tarina kuulostaa pahasti keksityltä, varsinkin kun tunnen tämän tytön niin hyvin. Hän ihannoi sitä kun muut säälivät häntä. Hän kertoi vanhalle luokallemmekin suureen ääneen siitä, kuinka hän viilteli nuppineulalla itseään joskus. Rakastan häntä todella paljon, mutta vihaan sitä jos joku hakee huomiota "ongelmillaan". Vaikka teenhän minäkin sitä, käyn juttelemassa "ongelmistani" ties missä. Joten mikä minä olen tuomitsemaan.

17. joulukuuta "Enhän minä ole sairas"

Voi kuinka mä haluaisinkaan vaan luovuttaa. Tänään viimeinen päivä osastolla. Jos tätä osastoksi voi edes kutsua. Olen tietysti iloinen päästessäni pois, mutta minua pelottaa silti aivan sairaasti. Psykoterapia alkaa helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa. "Soita jos ilmenee ettet pärjää." Ja minä hymyilen ja sanon soittavani jos tarvitsen apua. Eihän se totta ole, enhän minä aio koskaan alentua ja sanoa, että en pärjää.

Laihdutus valtaa mun pään. Kuinka paljon voin syödä, miksi syön, kuinka paljon kulutan, miten paljon painan nyt, entäs ruoan jälkeen tai aamulla, kalorit pyörivät ympyrää, sormet kurkkuun, itku ja raivo, juokseminen ja hyppiminen, vessakäyntien yhteydessä vähintään 50 haarahyppyä, läski pystyt parempaan. Pääni on aivan sekaisin, eikä kukaan tiedä ajatuksistani. Ja niinpä pärjään hyvin maaliskuun alkuun, enhän minä ole sairas.

16. joulukuuta "Me jäädään kiinni kuitenkin"

Eilen jouduin ravitsemusterapeutille omahoitajani kanssa. Siellä oli sitä samaa sönkötystä siitä kuinka paljon elimistö tarvitsee ruokaa plaaplaa. Minä tiedän kyllä kuinka pitäisi oikeasti syödä! En vain halua syödä niin kuin pitäisi. Eilen jouduin jäämään syömään muiden lähdettyä ruokasalista. En pystynyt syömään.

Nyt katson yhden tytön kanssa elokuvaa ja odotan että omahoitaja-aika alkaa. Mieli myllertää ja yrittäää saada ahdistusta nousemaan. En jaksaisi tapella vastaan. Kellun ahdistuksessa.

14. joulukuuta

Lihava, lihavampi, minä. Täällä minä porskutan, päiväosastolla. Omahoitaja-aika vartin päästä. Pieni ahdistus kasvaa sisälläni.

Olen lihava painan 44kiloa. Liikaa! Ihraa, läskiä, vatsamakkaroita. Haluan kuolla häpeään, vyöryn kuin mikäkin valas kaikkien hoikkien ihmisten seurassa. Hävettää.

Anteeksi turhista postauksistani. Pitäisi poistaa koko blogi, ei minulla ole mitään järkevää asiaa koskaan.

13. joulukuuta

Laihduttaminen on kuolemisen arvoista. Laihduttaminen on kuolemisen arvoista. Laihduttaminen on kuolemisen arvoista.

Eikö niin?

10. joulukuuta

Voi minkälaiseen liemeen olen itseni saanutkaan.