Mun on pakko purkaa eilinen paniikkikohtaus tekstiksi, ennen kuin aloitan kirjoittamaan muista asioista. Kirjoitan näitä ylös lähinnä sen takia, että itse muistaisin milloin olen näitä saanut.
Mä stressasin eilen aivan hirveästi sitä, kun mun piti mennä keskustaan bussilla. Mun kaveri olisi jäänyt yhtä pysäkkiä aikaisemmin ja kävellyt bussiasemalle, ja mun olisi pitänyt jatkaa siitä yksin matkaa rautatieasemalle.
Mä aloin miettimään sitä aamulla hampaita pestessäni, ja pam - kohtaus oli heti päällä. Mä sanoin mun kaverille että mä kuolen, hoin sitä ja ravasin ympäri asuntoa. Pyydän aina kohtauksen aikana anteeksi siltä ihmiseltä, jonka kanssa olen, joten hoin myös sitä. Tunsin palan kurkussani (taas) niin selvästi, että olin varma että tukehdun siihen paikkaan. Soitin isälleni ja aloin itkemään hysteerisesti ja sanoin, että mä haluan kuolla, silloin ei tarvitsisi kärsiä näistä enää. Puhuimme hetken aikaa kunnes aloin rauhoittua. Hän käski mennä pyytämään naapuriani heittämään meidät keskustaan. No, menin hänen oven taakseen ja hän suostui mukisematta lähtemään. Onnea on ystävälliset naapurit!
Kohtaus meni yllättävän nopeasti ohi. Itse paniikki kesti noin 15 minuuttia, jälki paniikkiahdistus noin tunnin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥