Aamutunti matikkaa jää väliin. Menen myöhemmälle tunnille, eli biologiaa. Tunnin loppu puoliskolla lähden sanaakaan sanomatta luokasta ulos ja painun vessaan. Siellä soitan isälleni että taas kohtaus on tulossa. Hän käski etsiä apulaisrehtorin, joka oli osastolla loppukeskustelussa mukana. Löysin hänet ja istuin hänen huoneessaan itkemässä 40 minuuttia. Kohtaus ei mennyt millään ohi, ja aina kun tuli helpompi hetki, paniikki tuli kahta kovempana takaisin. Lähdin tekemään ranskan sanakoetta, ja sen jälkeen isäni tuli hakemaan minut. Hän joutui lähtemään töistä takiani.
Nyt kello on 13.50 ja istun kotona huoneeni lattialla. Vihaan itseäni. Miksi en voi olla normaali? Teenkö tästä kaikesta vaikeampaa mitä se on? En jaksa tätä enää.
Nyt alan tekemään koulujuttuja. Illalla menen japanin tunnille.
Haluan viiltää. Ja kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥