Tekisi mieli lyödä itteensä. Hakata niin että veri lentää. Miksi mä en onnistu tässä! Miksi kaikki muut ovat niin laihoja, miksi mä en pysty siihen? Enkö mä saa olla edes laiha? En ansaitse sitäkään. Laihuus on kauniiden ihmisten etuoikeus. Ja minä olen ruma. Ruma ja lihava. Paha ihminen.
Kun juoksen, reiteni höllyvät tahdissa. Vihaan sitä. Reiteni ovat valtavat, samoin pohkeeni. Oikeastaan kaikki minussa on isoa ja rumaa. Kasvoni ovat todella rumat ja pyöreät, vartaloni lihava. Uskokaa kun sanon, että olen varmasti maailman rumimpia ihmisiä.
En edes tiedä miksi kirjoitan tänne. Viimeksi olen kirjoittanut 4.6. Tuntuu että kuukaudessa olisi tapahtunut paljon, mutta loppujen lopuksi ei kuitenkaan ole. On kuitenkin muutamia surullisia asioita sattunut, kuten se, että vanha luokkalaiseni menehtyi 1.7. Tuona samaisena päivä kaksi vuotta sitten eräs toinenkin kaverini kuoli. Miten epäreilua elämä onkaan. Olisinpa voinut kuolla heidän puolestaan.
Kesäloma on mennyt pääsääntöisesti hyvin. Loman alussa oliin paniikissa siitä, miten pärjään ilman turvallista koulurytmiä ja ihmisiä joita siellä oli. Se meni ohitse viikossa ja silloin alkoikin jo kesätyöni. Jakso meni mukavasti ja pidin työpaikastani todella paljon. Kaiken lisäksi pääsin hakemaani kouluun ja vieläpä sinne linjalle mihin halusin. Elämä tuntuu menevän omalla painollaan eteenpäin, mutta minä se vain junnaan ja jarrutan matkaa. En halua tämän elämän jatkuvan! Ensi vuonna täysi-ikäistyn, en voi olla niin vanha. En osaa ottaa vastuuta asioista. Tämä kaikki pyörii päässäni ja murehdin kaikkea jo nyt.
Kylläpäs tätä tekstiä rupeekin tulemaan, kun vaan rauhoittuu kirjoittamaan. Ja kirjoitus into kasvaa koko ajan. Mutta en varmaan höpise enää turhaa, kellokin on jo yli yksitoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥