lauantai 16. toukokuuta 2015

Tapahtuuko mikään oikeasti

Tänään olin töissä. Ihan perus päivä, yritin polttaa mahdollisimman paljon kaloreita. Olen siis esikoulussa tetissä.

Kotiin tultuani en tehnyt mitään, kunnes paras ystäväni tuli meille. Menimme ulos rullaluistelemaan ja kuluttamaan mahdollisimman paljon. Siinä rullailtuamme kaksi aikuista miestä huuteli meille jotain rullailutyylistämme, ja naureskelimme heille jotain vastaukseksi ja jatkoimme matkaa. Näimme heidät myöhemmin lähikauppamme pihassa kaljojen ja tupakan kanssa ja he pyysivät meitä mukaansa tämän toisen miehen kämpälle. Siinä sitten juttelimme ja lähdimme heidän mukaan. Oli ihan kiva ilta. Juttelimme, kuuntelimme musiikkia ja joimme kaljaa. Menin vessaan ja näin saunassa hamppua kasvamassa. Emme kuitenkaan polttaneet mitään heidän kanssaan. Jossain vaiheessa jutut alkoivat mennä mielestäni ahdistavaan suuntaan ja halusin lähteä. Niinpä lähdimme joskus klo 23 kotia päin. Ilta on ollut kiva, ainakin erilaisempi kuin yleensä.

Sen jälkeen  istuimme vain ulkona ja talojen rappukäytävissä, en halunnut mennä heti kotiin. Ahdisti. Nyt asia on kunnossa ja olemme kotona.

Paino oli aamulla 43.6kg. En saa sitä alemmas. Tai sitten en vain ole yrittänyt tarpeeksi. Vittu menee hermot itseeni. Tekisi mieli vain repiä ranteet auki ja kuolla.

En saa enää koskaan puhua kenellekkään "ongelmistani". Päätin sen tänään. Vihaan itseäni ja valitustani. Haluan vain kuolla, ymmärtäisivätpä muutkin sen. Haluan kuolla! En puhu kenellekkään. En saa. En saa myöskään itkeä. Se on väärin. Itkeminen on rumaa. Heikkoa. Minä en halua olla heikko. Haluan olla vahva. Vahva, laiha, täydellinen ja kuollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♥