Voisin ottaa tavaksi kirjoittaa aina aamulla bussissa. Niin paljon turhaa aikaa.

Maanantaina hoitoneuvottelu, johon isäni ei päässyt tulemaan. Lähete sairaalan puolen poliklinikalle, sekä sille samaiselle päiväosastolle missä olin viime kesänä. Anteeksi mitä? Sanoin etten tarvitse apua, mutta tämä lääkäri oli todella eri mieltä. Hän olisi punninnutkin minut ellei hänen vaakansa olisi ollut rikki. Sanoin ettei syömisessäni ole mitään ongelmaa, kysyisi vaikka isältäni. Huhtikuussa vapautuu yksi jaksopaikka päiväosastolta, mutta en aio mennä sinne. En voi olla koulusta pois, varsinkaan huhtikuussa milloin meillä on koeviikot. Perkele.

Eilinen englanninkoe meni todella huonosti. Meinasin oksentaa kokeen aikana, oli todella huono olo. Tai no, jännitän aina kokeita todella paljon, ja joskus kävin aina oksentamassa ennen koetta.

Tänään reumalääkäri, sorminiveleeni työnnetään piikki. Se sattuu yllättävän vähän. Ainakin sormi normalisoituu, se on ollut todella kipeä ja turvonnut viimeisen kahden viikon aikana.

Ketään ei varmaankaan kiinnosta säälittävä elämäni. Yritän silti kirjoittaa useammin kuin nyt olen kirjoittanut.