Paino on 41,0kg. Vähään aikaan en ole viillellyt. Tänään terapeuttini lähetti viestin jossa kertoi varanneensa perheajan ensi viikon tiistaille. Pelottaa, siellä varmasti puhutaan siitä mitä kerroin isäni juomisesta. Hän juo vain paljon viikonloppuisin, ei sen useammin. Kunpa osaisin vain pitää turpani kiinni.
Eilen olin parhaan kaverini kanssa pitkästä aikaa. Olimme aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, kuin emme olisi koskaan riidelleet. Hän oli meillä ilta yhdeksään asti. Kun hän lähti, aloin tekemään yhteiskuntaopin esitelmää, ja luin maantiedon kokeeseen joka oli tänään. En jaksa panostaa kouluun enää, vaikka olisi pakko. Huomenna on ruotsin koe, mun pitäisi saada 9½ että saisin 10 todistukseen. Tiedän, ettei sillä ole sinänsä väliä onko todistuksessa 9 tai 10, mutta olisihan se hieno saada. No, kuvittelen turhia. En koskaan tule saamaan ruotsista uudestaan kymppiä todistukseen.
Turhaa löpinää. Lähdin tänään kesken ruotsintunnin pois, meinasin oksentaa. Olin sen tunnin kokonaan pois, viimeiset kaksi tuntia olin tunneilla paikalla.
Sain juuri äsken kuulla, että erään toisen parhaan ystäväni asiat kotona eivät ole mallillaan. Kunpa osaisin auttaa. Hän asuu vain niin kaukana. Yritän olla tukena niin hyvin kuin pystyn.
Roikotan jalkojani sängyn laidan yli. Aivan varmasti jokin ottaa kohta nilkoistani kiinni. Tämä on varmasti yleinen pelko.
Ulkona alkaa olla lämmintä, on valoisampaa ja mielialani on parempi kuin vähään aikaan. Kuolemaa en ole miettinyt niin paljoa kuin yleensä, mutta kuitenkin pohdin sitä päivittäin. Kaikki tuntuu valoisammalta. Viikot soljuvat helposti, koulua vain kolme päivää eikä minulla ole tet-paikkaa, joten viikkoni jää vain tuohon kolmeen päivään. Esitämme ensi viikolla esikoululaisille luokkamme kanssa kaksi satua, olemme miettineet tätä ryhmätunneillamme nuoriso-ohjaajien kanssa. Minut valittiin toisesssa sadussa päärooliin, ja toisessa olen yksi hahmo muiden joukossa. Rakastan näyttelemistä, ja ryhmätunneilla olleilla improvisaatiotehtävissä olen aina ollut ensimmäinen joka "näyttää mallia". Unelmani olisikin tulla näyttelijäksi, jos aikuisikään pääsen joskus. Tiedän kyllä etten ole hyvä näyttelijä, olen suorastaan surkea. Mutta silti on kiva kuulla että minun poissaollessani on ajateltu että minä sovin päärooliin. Huomenna on ensimmäiset harjoitukset.
Kello on kymmentä vaille kymmenen. Olen lukenut ruotsia vähän, muuten olen vain piirtänyt, maalannut ja tehnyt fimo-massasta erilaisia hahmoja. Tämä on minun tapani purkaa stressiä. Kuitenkin näin illalla kaduttaa, olisi pitänyt lukea. Pitää vain pitää peukkuja pystyssä ja toivoa että koe menee hyvin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥