Päälle kymmenen kiloa, niin olen tavotteessa. Kymmenen kiloa keijukaisvartaloon. Minä aion päästä tavotteeseen. Painan vielä jonain päivänä 30kg.

Muut menivät syömään, minä tulin yksinäni kertaamaan ruotsinkokeeseen, joka on seuraavalla tunnilla. Stressaa, en osaa mitään. Meillä on taas sijainen, tälläkertaa mies ja mukava sellainen.

Minulla on nälkä. Pyörryttää. Rakastan näitä tunteita, kun äänet kuuluvat jostain kaukaa ja kaikki näyttää sumealta. Kuin olisin yksinäni omassa maailmassani, joskus vielä laihana ja kauniina. Hauraana ihmisenä jota kukaan ei voi koskettaa rikkomatta. Sellainen minä haluan olla. Ajatelkoot muut mitä tahtovat.

Kohta alkaa koe, sen jälkeen näytelmäharjoitukset. Nyt kertaan vielä, pakko saada hyvä numero!

Ei universumeja kannata valjastaa yhdelle ihmiselle

Viikonloppuna join luokkalaisteni kanssa. Ennen tätä olin mummillani viettämässä pappani synttäreitä.

Paino on 41,0kg. Vähään aikaan en ole viillellyt. Tänään terapeuttini lähetti viestin jossa kertoi varanneensa perheajan ensi viikon tiistaille. Pelottaa, siellä varmasti puhutaan siitä mitä kerroin isäni juomisesta. Hän juo vain paljon viikonloppuisin, ei sen useammin. Kunpa osaisin vain pitää turpani kiinni.

Eilen olin parhaan kaverini kanssa pitkästä aikaa. Olimme aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, kuin emme olisi koskaan riidelleet. Hän oli meillä ilta yhdeksään asti. Kun hän lähti, aloin tekemään yhteiskuntaopin esitelmää, ja luin maantiedon kokeeseen joka oli tänään. En jaksa panostaa kouluun enää, vaikka olisi pakko. Huomenna on ruotsin koe, mun pitäisi saada 9½ että saisin 10 todistukseen. Tiedän, ettei sillä ole sinänsä väliä onko todistuksessa 9 tai 10, mutta olisihan se hieno saada. No, kuvittelen turhia. En koskaan tule saamaan ruotsista uudestaan kymppiä todistukseen.

Turhaa löpinää. Lähdin tänään kesken ruotsintunnin pois, meinasin oksentaa. Olin sen tunnin kokonaan pois, viimeiset kaksi tuntia olin tunneilla paikalla. 

Sain juuri äsken kuulla, että erään toisen parhaan ystäväni asiat kotona eivät ole mallillaan. Kunpa osaisin auttaa. Hän asuu vain niin kaukana. Yritän olla tukena niin hyvin kuin pystyn.

Roikotan jalkojani sängyn laidan yli. Aivan varmasti jokin ottaa kohta nilkoistani kiinni. Tämä on varmasti yleinen pelko.

Ulkona alkaa olla lämmintä, on valoisampaa ja mielialani on parempi kuin vähään aikaan. Kuolemaa en ole miettinyt niin paljoa kuin yleensä, mutta kuitenkin pohdin sitä päivittäin. Kaikki tuntuu valoisammalta. Viikot soljuvat helposti, koulua vain kolme päivää eikä minulla ole tet-paikkaa, joten viikkoni jää vain tuohon kolmeen päivään. Esitämme ensi viikolla esikoululaisille luokkamme kanssa kaksi satua, olemme miettineet tätä ryhmätunneillamme nuoriso-ohjaajien kanssa. Minut valittiin toisesssa sadussa päärooliin, ja toisessa olen yksi hahmo muiden joukossa. Rakastan näyttelemistä, ja ryhmätunneilla olleilla improvisaatiotehtävissä olen aina ollut ensimmäinen joka "näyttää mallia". Unelmani olisikin tulla näyttelijäksi, jos aikuisikään pääsen joskus. Tiedän kyllä etten ole hyvä näyttelijä, olen suorastaan surkea. Mutta silti on kiva kuulla että minun poissaollessani on ajateltu että minä sovin päärooliin. Huomenna on ensimmäiset harjoitukset.

Kello on kymmentä vaille kymmenen. Olen lukenut ruotsia vähän, muuten olen vain piirtänyt, maalannut ja tehnyt fimo-massasta erilaisia hahmoja. Tämä on minun tapani purkaa stressiä. Kuitenkin näin illalla kaduttaa, olisi pitänyt lukea. Pitää vain pitää peukkuja pystyssä ja toivoa että koe menee hyvin...

Voisin ottaa tavaksi kirjoittaa aina aamulla bussissa. Niin paljon turhaa aikaa.

Maanantaina hoitoneuvottelu, johon isäni ei päässyt tulemaan. Lähete sairaalan puolen poliklinikalle, sekä sille samaiselle päiväosastolle missä olin viime kesänä. Anteeksi mitä? Sanoin etten tarvitse apua, mutta tämä lääkäri oli todella eri mieltä. Hän olisi punninnutkin minut ellei hänen vaakansa olisi ollut rikki. Sanoin ettei syömisessäni ole mitään ongelmaa, kysyisi vaikka isältäni. Huhtikuussa vapautuu yksi jaksopaikka päiväosastolta, mutta en aio mennä sinne. En voi olla koulusta pois, varsinkaan huhtikuussa milloin meillä on koeviikot. Perkele.

Eilinen englanninkoe meni todella huonosti. Meinasin oksentaa kokeen aikana, oli todella huono olo. Tai no, jännitän aina kokeita todella paljon, ja joskus kävin aina oksentamassa ennen koetta.

Tänään reumalääkäri, sorminiveleeni työnnetään piikki. Se sattuu yllättävän vähän. Ainakin sormi normalisoituu, se on ollut todella kipeä ja turvonnut viimeisen kahden viikon aikana.

Ketään ei varmaankaan kiinnosta säälittävä elämäni. Yritän silti kirjoittaa useammin kuin nyt olen kirjoittanut.

Taaskaan en ole kirjoittanut. Silti lukijamäärä lisääntyy, kiitos teille!

Olen menossa kouluun, bussissa istuskelen. Vaihdan hetken päästä bussia että pääsen koululleni. Ulkona on valosaa, ja lämpöäkin pitäisi tällä viikolla olla. Painoani en tiedä.

Tänään klo 10.00 on poliklinikka lääkäri. Siellä mietimme mihin minut lähetetään jatkohoitoon. Pelottavaa. En halua hoitoa, en tarvitse.

Viikonloppu meni hyvin, olin kavereideni kanssa. Eilen vietin erään tyttökaverini kanssa naistenpäivää, katsoimme elokuvia. Rentoja päiviä. Ei mitään ihmeellistä.

Koulu alkaa klo 8.05. Istun aamuisin busseissa noin tunnin.

Hyvää maanantaita kaikille.

Kuulumisia

Lomasta. Olin siskollani sunnuntaista tiistaihin. Junat olivat taas yllätys yllätys myöhässä, joten kun vaihdoin junaa, tämä oli jo mennyt vaikka sen piti odottaa. Niimpä jäin parin muun matkustajan kanssa odottamaan seuraavaa, joka lähtisi kahden tunnin päästä. Vihaan junalla matkustamista, vaikka en niin usein niillä mene. Ensimmäisen tunnin ajan olin erään tuttuni kanssa, seuraavan istuskelin yksikseni. Lopulta pääsin junaan ja kotiin.

Keskiviikosta perjantaihin en tehnyt mitään erikoista. Olin vain kotona. 

Lauantaina (eli eilen) vietimme iltaa luokkalaisteni ja muutaman muun ihmisen kanssa kaverillani. Join paljon, sain jotain pillereitä joltain tuntemattomalta, mutta otin ne silti. En huomannut paljoakaan eroa normaaliin humalaan, olin ehkä vain yliaktiivisempi kuin yleensä. Kokeilin nuuskaa ensimmäistä ja viimeistä kertaa, sekä poltin elämäni ensimmäisen tupakan. Lisäksi viiltelin pitkästä aikaa, kaverini vessassa löytämilläni terillä. En muistanutkaan kuinka rentouttavaa viiltely onkaan. 

Poliklinikan lääkäriaika onkin vasta 9.3. Muistin väärin. Huomenna on yhteiskuntaopin koe, luin kerran koko koealueen. Pakko saada hyvä numero, haluan pitää yhteiskuntaopin 9. 

Kello on kohta puoli yksitoista. Kouluun menen kahdeksaan, pitää ruveta nukkumaan.

1. maaliskuuta

Anteeksi hiljaiselo. Lupaan kirjoittaa illalla kuulumisia ja mitä loman aikana on tapahtunut. Voin sanoa että olen ollut todella huonossa kunnossa, enkä voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. Nyt istun autossa, kävimme isäni kanssa ostoskeskuksessa. Nyt vain ajelemme siellä sun täällä. Mutta illalla kirjoitan enemmän, lupaan sen.