Sain musiikintunnilla aikaa tehä esitelmän hard bopista 20 minuutissa. Ja jouduin esittään sen auditoriossa. Ei mua kyllä oikeestaan esiintymiset pelota. Kauheesti. Mun haaveammatti onkin aina ollu näyttelijä tai joku muusikko. En kyllä usko että kumpaakaan musta tulee. Ei musta tuu ikinä vanhaa. En jaksa elää nii kauaa. Ja se opettaja pitää mulle vielä jonkun laulukokeen, koska oon uus. En helvetti tuu pärjään.
Oon syöny tänää vähän vähemmän. c: Mut pelottaa viikonloppu. Sisko tulee koko viikonlopuks tänne enkä voi jättää syömättä ettei se huolestu tai tajuu mitään. Sillä on muutenkin nii paljon kaikkee muuta.♥
Mutta on tässä tapahtunu jotain hyvääkin. Oon jutellu yhen tosi ihanan jätkän kanssa facebookissa. Se ihminen on liian ihana. Tiiän ettei tästä ikinä tuu mitään, ei se jaksa mua kauaa. En ansaitse sitä. Tiiän että petyn jossain vaiheessa ku se ei jaksa mua. Mutta haluun olla hetken aikaa onnellinen. Mut aina kun oon onnellinen, tiiän että se ei tuu kestää. Mutta haluun uskoo että se jaksais mua. Sanoin sille viime yönä että en saa unta, haluun kuulla sen äänen. Se anto sen numeron ja käski mun soittaa sille sit ku haluun. Ja soitinkin. Ei me mitää oikee juteltu mut silti. "Voit puhuu mulle mistä vaan millon vaan. Aina." ♥
Mother, father listen up
I know these times were kind of rough
we waited for the leaders hand
to guide our lives
it's kind of sad
and you just did what you though was right
and I cried
