Beautiful pain

Tänään on mennyt ihan hyvin. En kattonu yhtäkään opettajaa päin. En jaksa enäää yhtään ketään. (paitsi yhtä..) Mut ehkä se on hyvä, voin keskittyy siihe tärkeimpään. Laihtumiseen. Oon laihtunu! Mut silti painan liikaa. 165cm/43kg. Hävettää ees laittaa tota tohon. Tiiän. Se on liikaa. Mut aion päästä alle 40kg. Pakko, sit olisin onnellinen. Tai ainakin onnellisempi.
  Sain musiikintunnilla aikaa tehä esitelmän hard bopista 20 minuutissa. Ja jouduin esittään sen auditoriossa. Ei mua kyllä oikeestaan esiintymiset pelota. Kauheesti. Mun haaveammatti onkin aina ollu näyttelijä tai joku muusikko. En kyllä usko että kumpaakaan musta tulee. Ei musta tuu ikinä vanhaa. En jaksa elää nii kauaa. Ja se opettaja pitää mulle vielä jonkun laulukokeen, koska oon uus. En helvetti tuu pärjään.
 Oon syöny tänää vähän vähemmän. c: Mut pelottaa viikonloppu. Sisko tulee koko viikonlopuks tänne enkä voi jättää syömättä ettei se huolestu tai tajuu mitään. Sillä on muutenkin nii paljon kaikkee muuta.♥
 Mutta on tässä tapahtunu jotain hyvääkin. Oon jutellu yhen tosi ihanan jätkän kanssa facebookissa. Se ihminen on liian ihana. Tiiän ettei tästä ikinä tuu mitään, ei se jaksa mua kauaa. En ansaitse sitä. Tiiän että petyn jossain vaiheessa ku se ei jaksa mua. Mutta haluun olla hetken aikaa onnellinen. Mut aina kun oon onnellinen, tiiän että se ei tuu kestää. Mutta haluun uskoo että se jaksais mua. Sanoin sille viime yönä että en saa unta, haluun kuulla sen äänen. Se anto sen numeron ja käski mun soittaa sille sit ku haluun. Ja soitinkin. Ei me mitää oikee juteltu mut silti. "Voit puhuu mulle mistä vaan millon vaan. Aina." ♥

 

Mother, father listen up

I know these times were kind of rough

we waited for the leaders hand

to guide our lives

it's kind of sad

and you just did what you though was right

and I cried