Pää hajoaa

Toinen postaus tänään. Saanko tehä kaks postausta päivässä? Haittaako se? Jos tota ekaa postausta ei lasketa nii voin varmaan tehä tän..
  No mutta kuitenkin. Mitä mulle kuuluu? En mä tiedä. En mä osaa vastata tohon en mä haluu kertoo.. Tai haluun mä. Nyt mä voin kertoo kaiken, kukaan ei tiedä kuka mä oonen mä oo kukaan, eli voin puhua vapaasti. Tuntuupa oudolta. Oon ihan sekasin. Mun pää on tosi sekasin. Mä en ymmärrä mitään mistään. Huomaatte tästä tekstistäkin, en mä osaa puhua. Anteeks. Yritän uudestaan.
  Mulle kuuluu ihan hyvää, kai. Istun sängyllä ja kuuntelen musiikkia. Apulantaa. Kuuntelen kun seinänaapurit kolistelee ja rieuhu asunnossaan. Ahdistaa, aika paljon. Huomenna kouluun. Oksettaa ajatuskin. En mä halua sinne. Miks kukaan ei tajua että mä en pysty oleen siellä. Mua ahdistaa siellä. Mua ahdistaa kotona. Mua ahdistaa kaikkialla. En mä haluais elää. Kukapa meistä haluaisi. Ainakaan vapaaehtoisesti. Mua ärsyttää, mä ite ärsytän itteeni. Miks mä valitan, jollain muulla menee paljon huonommin kun mulla.
 Mulla on huono olo. Oon syöny tänään ihan liikaa. Kävin vaa'alla. Liikaa. Lähin kaheksan aikaan lenkille. Juoksin, juoksin, juoksin. En sais juosta, enkä tehä mitään liikuntaa, koska oon niin vitun vammanen. Mut miks mä kuuntelisin jotain lääkäreitä. Ei ne tiedä mitään. Tein vatsalihakset ja kaikkia liikkeitä mitä päähän tuli. Mutta ei. Painan silti liikaa. Läski. Vittu, taas mä valitan. Anteeks.
 Sain yks päivä mun tutkimusjakson palautteen. Se oli oikeesti täyttä paskaa. Ihan kun olis lukenu jonkun toisen ihmisen papereita. Ne ei kuuntele mua siellä. No, onneks (tai no onneks ja onneks..) vaihan taas sitä polia. Tää on nyt 9. psykiatri mihin mut on mun elämän aikana siirretty. Ahdistaa mennä puhumaan taas uudelle ihmiselle. Ahdistaa puhuminen muutenkin. Kaikki pitää mua outona ja tyhmänä koska en vaan osaa puhua mitään. En oo ikinä osannu. On vaan kerrottu mitä saan sanoa ja mitä en. Jos sano vähänkin väärin.. Ei. Kannatti vaan totella. Joten miks mun nyt pitäis puhua kun ennenkään ei oo tarvinnu. Oon jättäny lääkkeetkin syömättä jo kuukauden ajan. En haluu olla mikää vitun pullasorsa. Luin että lääkkeet aiheuttaa lihomista. Hyi. Tekis mieli mennä oksentaan, mutta en voi. Mä en pysty työntää sormia kurkkuun ja oksentaa. Johtuu paniikkihäiriöstä. Mä en uskalla tehä mitään. Pelkään kaikkea.
  Koulu. Koulu. Koulu. Koulu. Koulu. Koulu. Koulu. Se vaan pyörii mun päässä. Lintasin viime viikolla 2 päivää. En voi siis tällä viikolla sanoo että oon kipee. Mitä mä teen? En oo tehny läksyjä. Mä en oikeesti jaksa. Itkin kun yritin tehä niitä. Miks mä oon näin tyhmä. En oo koskenu terään viikkoon. Mä lupasin ittelleni yrittää olla siitä erossa. Se kummittelee mun laatikossa. Yritän selviytyä tän illan ilman sitä. vai haenko sen..? Mä yritän olla hakematta sitä. Kello on liikaa, 23:12. Herätys 06:30. Kasin aamu. En jaksa. Mutta pakkohan se on. En haluu herättää huomioo. Opo kyseli jo että onko kaikki hyvin, sano ettei mun tarvii miettii mitään hakuja vielä. Hassua tässä on se että oon nähny ton opon vasta 3 kertaa. Toivottavasti musta ei huomaa mitään. Paitsi tietty huomaa sen että oon läski. Ehkä se säälii mua, aattelee että tossa se uus lihava tyttö taas menee, saakohan sekään ikinä kavereita. Niin se varmaan aattelee.
  Tulipas pitkä teksti Anteeks tää mun valitus. Nyt on pakko yrittää nukkua.. Tiedän että saan unta vasta kahen aikaan yöllä. Mutta kuitenkin. Tiedän ettei kukaan jaksa tätä lukea, mutta oon tosi kiitollinen kaikille jotka pääs tänne asti! :3 Hyvää yötä, ootte kaikki kauniita.♥