Täällä näin, päiväosastolla. Sain luistettua aamupalasta sillä söin aamulla kotona: jälkiuuniruisleipä 87kcal sekä pieni omena noin 60kcal. Jouduin kuitenkin juomaan täällä ananasmehua, joten kaloreita tuli reippaasti yli sata. Joten miksi iloitsen, olen ällöttävä. Lihava.
Omahoitaja-aika ohi. 40 minuuttia ruokailuun. Broileripastavuokaa, jossa kaloreita on aivan sairaasti! Onneksi täällä on keitettyjä kasviksia aina ruoan kanssa, joten voin täyttää lautaseni niillä. Minulla ei siis ole ateriasuunnitelmaa eikä muutakaan, saan itse valita kuinka paljon syön. Olen sen verran lihava että minulla on oikeus päättää itse.
Voi kuinka haluaisinkaan tämän kaiken loppuvan. En tahdo miettiä ruokaa joka ikinen sekunti. Tai haluan. En tiedä. Haluan vain olla laiha, ja laihaksi ei tulla syömällä. Miksi en siis lopeta syömistä? Koska olen ahne läski. Läski joka ei voi olla syömättä päivääkään. Läski joka itkee lihavuuttaan, mutta ei tee asialle mitään.
Vihaan itseäni.
tiistai 8. joulukuuta 2015
maanantai 7. joulukuuta 2015
7. joulukuuta
Aloitan päiväosastolla huomenna. Sain jonkun peruutuspaikan. Eieieieiei! Siellä syödään kolme kertaa päivässä, minähän lihon aivan suunnattomaksi! En ole valmis menemään sinne, minun piti olla jouluna laiha. En minä näin helposti luovuta. Minä aion olla laiha, kukaan ei voi pakkosyöttää minua.
Menkat viikon myöhässä. Pysyisivätkin kokonaan pois.
Menkat viikon myöhässä. Pysyisivätkin kokonaan pois.
lauantai 5. joulukuuta 2015
5. joulukuuta
Tämä teksti on pyhitetty ruoalle ja syömiselle(/syömättömyydelle).
Sain tietää että vaakani valehtelee 300-400 grammaa alaspäin. Olen siis vieläkin lihavempi kuin luulin. Tämä veti mielialani todella maahan.
Kaloreita on tältä päivältä kertynyt noin 920, mikä on aivan liikaa. Toisaalta jokainen kalori on liikaa.. Huomisen on pakko onnistua paremmin. Pakko! Kävin vain 25 minuutin kävely/juoksulenkillä illalla, joten en ole edes kuluttanut melkein mitään. Säälittävää.
Luen silmät loistaen ana-blogeja. Miten muut onnistuvat tässä? Olenko todella näin huono, että laihdutus vaatii minulta todella paljon ponnisteluja? Haluan onnistua, haluan laihtua, haluanhaluanhaluan! Tahdonvoimaa minulta löytyy, mutta itsekurini on todella huono. 40 päivää syömättä herkkuja. Vain 40 päivää.
Käveleminen tuntuu erittäin raskaalta. Hengästyn rappusten nousemisesta. Kuntoni on todella huono, liiku läski liiku!
Paniikkihäiriösi johtuu lihavuudestasi. Jos olisit laihempi olosikin olisi paljon parempi. Usko pois Ada, minä tiedän. Laihuus on avain kaikkeen, mieti, saatat jopa saavuttaa kuoleman laihuudella! Kuolisit kauniisti hauraana. Tahdonvoimaasi kadehdittaisiin, laihuuttasi pelättäisiin. Mieti kaikkea tätä mitä voit saavuttaa laihuudella! Millään muulla ei ole väliä, ei ole haittapuolia, on vain kauneutta, laihuutta.
Sain tietää että vaakani valehtelee 300-400 grammaa alaspäin. Olen siis vieläkin lihavempi kuin luulin. Tämä veti mielialani todella maahan.
Kaloreita on tältä päivältä kertynyt noin 920, mikä on aivan liikaa. Toisaalta jokainen kalori on liikaa.. Huomisen on pakko onnistua paremmin. Pakko! Kävin vain 25 minuutin kävely/juoksulenkillä illalla, joten en ole edes kuluttanut melkein mitään. Säälittävää.
Luen silmät loistaen ana-blogeja. Miten muut onnistuvat tässä? Olenko todella näin huono, että laihdutus vaatii minulta todella paljon ponnisteluja? Haluan onnistua, haluan laihtua, haluanhaluanhaluan! Tahdonvoimaa minulta löytyy, mutta itsekurini on todella huono. 40 päivää syömättä herkkuja. Vain 40 päivää.
Käveleminen tuntuu erittäin raskaalta. Hengästyn rappusten nousemisesta. Kuntoni on todella huono, liiku läski liiku!
Paniikkihäiriösi johtuu lihavuudestasi. Jos olisit laihempi olosikin olisi paljon parempi. Usko pois Ada, minä tiedän. Laihuus on avain kaikkeen, mieti, saatat jopa saavuttaa kuoleman laihuudella! Kuolisit kauniisti hauraana. Tahdonvoimaasi kadehdittaisiin, laihuuttasi pelättäisiin. Mieti kaikkea tätä mitä voit saavuttaa laihuudella! Millään muulla ei ole väliä, ei ole haittapuolia, on vain kauneutta, laihuutta.
perjantai 4. joulukuuta 2015
4. joulukuuta
Tämä postaus ei liity ruokaan.
Mieleni on kieroutunut, sekava. Sairas. Pääni on sairas. En tahdo elää tällä tavalla! En tahdo miettiä jokaista askelta kun olen muualla kuin kotona. En tahdo pelätä paniikkikohtauksia, en tukehtumista, en kuolemaa! (Tiedän, haluan kuolla, mutta en paniikkikohtauksen aikana.) En halua aiheuttaa läheisilleni enempää stressia, en jaksa itkeä joka aamu bussissa sitä, kuinka en uskalla mennä kouluun. Jokainen päivä on helvettiä, ja en jaksa enää.
Tänään lähdin kouluun normaalisti. Bussissa rupesin itkemään. En uskalla mennä kouluun! Isäni käski mennä kotiin, mutta enhän minä pysty sielläkään olemaan yksin. Menin kaverilleni, ja hänen kouluun tunniksi tämän mukaan. Kun olimme lähdössä, sain rajun paniikkikohtauksen, ja jouduimme odottamaan 20 minuuttia kunnes pystyin lähtemään bussipysäkille. Miksi en voi olla normaali? Toivon sitä enemmän kuin mitään muuta.
Mieleni on kieroutunut, sekava. Sairas. Pääni on sairas. En tahdo elää tällä tavalla! En tahdo miettiä jokaista askelta kun olen muualla kuin kotona. En tahdo pelätä paniikkikohtauksia, en tukehtumista, en kuolemaa! (Tiedän, haluan kuolla, mutta en paniikkikohtauksen aikana.) En halua aiheuttaa läheisilleni enempää stressia, en jaksa itkeä joka aamu bussissa sitä, kuinka en uskalla mennä kouluun. Jokainen päivä on helvettiä, ja en jaksa enää.
Tänään lähdin kouluun normaalisti. Bussissa rupesin itkemään. En uskalla mennä kouluun! Isäni käski mennä kotiin, mutta enhän minä pysty sielläkään olemaan yksin. Menin kaverilleni, ja hänen kouluun tunniksi tämän mukaan. Kun olimme lähdössä, sain rajun paniikkikohtauksen, ja jouduimme odottamaan 20 minuuttia kunnes pystyin lähtemään bussipysäkille. Miksi en voi olla normaali? Toivon sitä enemmän kuin mitään muuta.
torstai 3. joulukuuta 2015
3. joulukuuta
Kouluun menossa. Hienoa Ada, erittäin hienoa. Olet lintsannut tänään kaksi tuntia. Laiska surkimus, saamaton läski! Olisit aivan hyvin voinut mennä kouluun, jätit menemättä ilman kunnon syytä! Mutta ahdisti niin paljon... Käytät sitä tekosyynä! Senkin lihava paska. Anteeksianteeksi..
Tällaista keskustelua käyn pääni sisällä tällä hetkellä. Menen kouluun viimeiselle tunnille, saamaton kun olen. En ole syönyt mitään tänään, mutta kellokin on vasta 12.15. Ahdistaa. En halua kouluun! En ole varma mitä haluan. Ehkä haluan vain että tämä kaikki lähtisi pois. Tällä hetkellä olen todella voimaton, en jaksa enää tapella ääniä vastaan.
Tällaista keskustelua käyn pääni sisällä tällä hetkellä. Menen kouluun viimeiselle tunnille, saamaton kun olen. En ole syönyt mitään tänään, mutta kellokin on vasta 12.15. Ahdistaa. En halua kouluun! En ole varma mitä haluan. Ehkä haluan vain että tämä kaikki lähtisi pois. Tällä hetkellä olen todella voimaton, en jaksa enää tapella ääniä vastaan.
tiistai 1. joulukuuta 2015
1. joulukuuta
Tutkimuskäynnin loppu/hoitoneuvottelu ohi. Taas lähete päiväosastolle. Jakso on onneksi vasta tammikuussa. Ahdistaa niin perkeleesti.
En kehtaa sanoa painoani, mutta olen taas 43 kilon puolella. Miksi olen näin huono laihduttaja? Miksi en lopeta syömistä?
Olen ollut 36 päivää syömättä karkkia tai muita herkkuja. Sen jälkeen kun olin viimeksi osastolla ja söin irtokarkkeja, en ole enää moisiin koskenut. Kai sekin on omalla tavallaan edistystä.
Ruokavälitunti. Istun taas tyhjässä luokassa toppatakki päällä. Jäätävä nälkä. Onneksi en osaa syödä koulussa niin ei tule edes houkutusta mennä syömään.
Joulukuu alkoi. Kohta on vuosi 2016. Mihin kaikki aika kuluu? En ole saavuttanut tänäkään vuonna yhtään mitään. Ensi vuonna täytän 18. Pelottavaa.
Tunti jatkuu vasta 12.25. Vielä 15 pitkää minuuttia. Nyt on englantia. Tämän jälkeen on äidinkieltä ja sitten pääsenkin jo pois. Paitsi jään odottamaan isääni tänne koululle, minä en bussiin suostu menemään.
En kehtaa sanoa painoani, mutta olen taas 43 kilon puolella. Miksi olen näin huono laihduttaja? Miksi en lopeta syömistä?
Olen ollut 36 päivää syömättä karkkia tai muita herkkuja. Sen jälkeen kun olin viimeksi osastolla ja söin irtokarkkeja, en ole enää moisiin koskenut. Kai sekin on omalla tavallaan edistystä.
Ruokavälitunti. Istun taas tyhjässä luokassa toppatakki päällä. Jäätävä nälkä. Onneksi en osaa syödä koulussa niin ei tule edes houkutusta mennä syömään.
Joulukuu alkoi. Kohta on vuosi 2016. Mihin kaikki aika kuluu? En ole saavuttanut tänäkään vuonna yhtään mitään. Ensi vuonna täytän 18. Pelottavaa.
Tunti jatkuu vasta 12.25. Vielä 15 pitkää minuuttia. Nyt on englantia. Tämän jälkeen on äidinkieltä ja sitten pääsenkin jo pois. Paitsi jään odottamaan isääni tänne koululle, minä en bussiin suostu menemään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)