Tämä postaus ei liity ruokaan.
Mieleni on kieroutunut, sekava. Sairas. Pääni on sairas. En tahdo elää tällä tavalla! En tahdo miettiä jokaista askelta kun olen muualla kuin kotona. En tahdo pelätä paniikkikohtauksia, en tukehtumista, en kuolemaa! (Tiedän, haluan kuolla, mutta en paniikkikohtauksen aikana.) En halua aiheuttaa läheisilleni enempää stressia, en jaksa itkeä joka aamu bussissa sitä, kuinka en uskalla mennä kouluun. Jokainen päivä on helvettiä, ja en jaksa enää.
Tänään lähdin kouluun normaalisti. Bussissa rupesin itkemään. En uskalla mennä kouluun! Isäni käski mennä kotiin, mutta enhän minä pysty sielläkään olemaan yksin. Menin kaverilleni, ja hänen kouluun tunniksi tämän mukaan. Kun olimme lähdössä, sain rajun paniikkikohtauksen, ja jouduimme odottamaan 20 minuuttia kunnes pystyin lähtemään bussipysäkille. Miksi en voi olla normaali? Toivon sitä enemmän kuin mitään muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥