Mun hoitaja saattoi mut taksilla turvatalolle, ja täällä sitä vietetään sitten tämä yö. Huomenna aamulla hoitoneuvottelu. Saa nähdä mitä sielläkin päätetään. Hoitaja sanoi että luultavasti mietitään jonkin sortin osastojaksoa jossain vaiheessa kun mun pää kestää sen.
Mä olen ainoa nuori täällä, mun lisäksi on kaksi työntekijää joista toinen lähtee kohta kotiin.
Ahdistaa jonkin verran, mutta toisaalta mä olen helpottunut siitä että nyt ihmiset tajuaa että mun pää hajoaa oikeasti. Toivottavasti asiat vaan menisi oikeaan suuntaan, eikä tulisi taas hoitotahon puolelta tulisi takapakkia. Toisaalta mä en tiedä millasta apua mä tarvitsen.
Istun täällä olohuoneessa työntekijöiden kanssa. Ahdistaa ettei mulla ole mitään henkilökohtaisia tavaroita mukana, en mä aavistanut ettei mua päästetä kotiin polilta. Onneksi otin kännykän laturin mukaan. Täältä sain yövaatteet ja hammasharjan. Kyllähän mä tämän yhden yön pärjään vaikka miten, huomenna mä aion mennä kotiin. Sanoivat muut mitä tahansa.
Ruoka syötiin kuuden aikaan. Yhdeksältä on iltapala. Ruokaa ruokaa ruokaa.. Eikä täällä tietenkään ole vaakaa. Mä haluan tietää mun painon.
Pakko odottaa huomiseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥