Elämä voittaa

Musta tuntuu että elämä alkaa voittaa. Mä en enää pelkää niin paljoa taantumista ja sitä suurta mustaa verhoa joka piilottaa kaiken ilon. Mä oon oppinut tässä lyhyessä ajassa näkemään asioiden positiiviset puolet. Kyllä niitä huonojakin hetkiä on ollut, mutta silti ei montaa kertaa ole tullut mieleen jatkaa sitä syömishäiriön polkua. Mä voin sanoa pitkästä aikaa pitäväni elämisestä. Eihän elämä aina ole ruusuilla tanssimista, mutta musta tuntuu että kaikki kauneimmat hetket elämässä on vielä edessäpäin, ja se saa mut jatkamaan tätä paranemisen polkua. Mä olen kiitollinen että mulla on asiat hyvin, mulla on isä ja maailman ihanimmat siskot. Mulla on kaksi ihaninta kissaa ja maailman rakkain ystävä. Mä saan elää kaupungissa jota rakastan. Mulla on kaikki perusasiat hyvin.

Tulipas diippiä tekstiä. Mä oikeasti tarkotan noita asioita, en vain puhu "elämä on ihanaa" paskaa. Mä pääsen tästä yli, kaikki voi päästä. Se vaan vie aikaa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ei se silti ole mahdotonta.

Ainiin, ihanaa juhannusta jokaiselle. Nauttikaa älkääkä tehkö mitään tyhmää.