Muistikuvia

Kiitos Pauliina kommenteistasi! Vastaan kunnolla kommentteihisi sitten kun osaan kirjoittaa järkevän vastauksen.

En mä oikeasti itseäni riuduta. Joo, joskus on päiviä kun en syö kunnon ruokaa ollenkaan, vaan jotain kevyttä, kuten vesimelonia ja ananasta. Tällä viikolla olen kuitenkin syönyt Hesburgerissa kana-aterian, olen syönyt suklaalevyn ja salaattiini laitoin salaatinkastiketta miettimättä sen enempää. Mä syön, mutta mun paino putoaa silti. Enkä mä valita siitä, olen onnellinen.

Perjantai-ilta ja yö. Mitä sanoisin. Tuli juotua isäni ja naapurinmiehen kanssa aamu kuuteen asti. Täällä kävi jossain vaiheessa joku toinenkin naapuri, nainen kylläkin. Muistan jutelleeni hänen kanssaan "syvällisiäkin" asioita, ja hän auttoi mua rauhoittumaan paniikkikohtauksesta. Hän toi mukanaan omatekemäänsä "viiniä", jota tuli juotua aika reippaasti. Yksinäni tyhjensin myös valkoviinipullon sekä 5 siideriä. Humala oli sen mukainen, mutta darraa mulla ei ole. Onneksi.

Sain siis paniikkikohtauksen jossain vaiheessa yötä. Muistan itkeneeni hysteerisesti eteisen lattialla toistaen lausetta "mä kuolen". Muistan itkeneeni myös vessanlattialla. Jossain vaiheessa koko paniikki vain meni ohi ja jatkoin juomista. Järkevää. Muistan odottaneeni rappukäytävässä että ihmiset palaisivat baarista. Ja kyllähän ne sieltä tuli, meno jatkui. Jossain vaiheessa menin naapurinmiehen ja isäni väliin kun he olivat aloittamassa tappelua. Sain sen estettyä. Meno oli hyvä ja kaikki sujui hyvin.

Tänään en ole tehnyt paljon mitään. Nukkunut vain koko päivän ja vienyt naapurin koiraa pari kertaa ulos kun hän jätti sen tänne yöksi. Kello on kohta yhdeksän, voi mennä taas nukkumaan. Todella turha päivä, mutta ehkä sellaisiakin pitää välillä olla.

Nyt ahdistaa vain huomisen paino. Se tulee nousemaan, mä tiedän sen. Aina juomisen jälkeisenä päivänä mun paino on tippunut. Sitten se taas valitettavasti nousee. Ahdistaa.