Vihaan

Mä vihaan tätä. Vihaan enemmän kuin muuta. Isä jo toista päivää putkeen ympäri päissään, tällä hetkellä kaverinsa kanssa olohuoneessamme juomassa. Mä istun mun lattialla ja itken. Mä haluun pois täältä mutta ei mulla ole paikkaa minne mennä. Mä viillän taas tätä pahaa oloa pois. Itkeminen alkaa oksettaa ja väsyttää. Voisinpa vain nukahtaa mutta en voi. Mun on pakko vahtia meidän kissoja, sillä isälläni on kännissä tapana jättää parveekkeen lasit auki, ja pelkään niin paljon että kissat saisivat päähänsä hypätä alas.

Mä oon niin väsynyt. Mä en jaksa tätä ainaista pelkoa millon mistäkin. Kello on vasta kymmenen. Pelottaa mitä ilta tuo tullessaan.