Mua ahdistaa ihan sairaan paljon matkustaa yksin bussilla. Vielä yli tunti matkaa kunnes olen takaisin kotikaupungissani. Tunti, kyllähän mä nyt sen ajan selviän.. Vai mitä? En mä voi kuolla tässä matkalla vaikka mun pää yrittää sanoa ihan muuta.
Koko viikonloppu on mennyt syödessä kaikkea turhaa paskaa. Jätin kaikki herkut siskolleni vaikka hän yritti antaa niitä mukaani.
Olin siskoni kanssa etsimässä mustia farkkuja mulle, ja sellaiset sitten löytyikin. Ei nämä farkut ole, vaan jotain muuta kangasta, venyvämpää. Katsoin xxs-kokoisia ja tokaisin siskolleni että kenellä voi olla noin pieni vyötärö. Kokeilin xs-kokoa ja siskoni käski kokeilla niitä xxs-kokoisia, sillä xs oli liian suuri. Ostin lopulta ne xxs-kokoiset, mutta kuten sanoin nämä ovat venyvää kangasta. En oikeasti ole niin pieni. En voi olla.
Huomenna aika polilla. Ja koulussa palautuksia. Äidinkielestä sain kurssinumeroksi 9, samoin musiikista. Ranskasta sain 7. Olen siihen todella pettynyt. Englannin numeron saan tietää vasta myöhemmin.
Ahdistus kasvoi ihan yhtäkkiä paljon. Miten selviän tästä matkasta? En voi kuolla, en voi kuolla, en voi kuolla. Rauhoitu Ada, ei hätää.. Mä en jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥