Eilen mulla oli polilla lääkäriaika. Juteltiin paljon koulusta kunnes puhe kääntyi syömiseen. No ei se mun ajatuksia tai tekemisiä muuta. Se varasi uuden ajan 10.2 ja tästähän mun pää vasta riemastu. Niin paljon aikaa laihduttaa ennen seuraavaa kertaa! Mun on pakko olla pienempi kuin nyt, enhän mä kehtaa mennä sinne tämän näkösenä. Pitää vaan pystyä pitämään motivaatiota yllä, repsahtaminen on vaan niin helppoa. Mutta se tunne syömisen jälkeen on aivan hirveä. Silloin yritän yleensä aina oksentaa mutta koskaan en saa oksennusta tulemaan. Miksi se ei enää onnistu?
Suurin osa palasi ruokailusta takaisin luokkaan, en ole enää yksin. Otan kuulokkeet pois korvilta ja yritän olla sosiaalinen. Musiikki jatkuu 12.05. Istun paikallani toppatakki päällä, täällä on niin kylmä. Ulkona on -21 astetta pakkasta. Eikös paleleminen kuluta enemmän kuin normaali lämpötila? Toivottavasti.
Ryhmässäni on eräs laiha tyttö, johon vertaan jatkuvasti itseäni. En usko että hänellä on mitään syömishäiriötä, sillä hän syö koulussa usein sipsejä ja muita sellaisia. Voi kun voisinkin luonnostani hoikka, mutta ei. Mun pitää tehä kaikkeni että olisin laiha. Mutta laihuuteen on vielä matkaa. Ja mä aion seurata tätä mun valitsemaa polkua kohti laihuutta ja ehkä jopa kuolemaa.
Ainiin, olen jo pitkään jumittanut tässä järkyttävässä painossa. Mittani ovat tällä hetkellä 45.3kg ja 166cm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥