Ruokatauko. Kohta jatkuu englanti. Teemme ylioppilas kuuntelua. Muut menivät syömään, minä jäin luokan ulkopuolelle hytisemään toppatakissani. Aivan järjetön nälkä. Vatsa murisee jo täyttä häkää ja pääsen kotiin vasta puoli kolmelta. Syön kolme kertaa päivässä, aamupalan, ruoan kotona 3-4 aikaan sekä illalla jotain pientä.

Huono-olo. En saisi valittaa kun aiheutan tämän itselleni tahalteni. Tämä nälkä tekee minusta pienemmän, se pitäisi muistaa. On tämä silti hirveä tunne, pyörryttää, oksettaa, palelee ja itkettää. Itsepähän tämän tien valitsin. Pakko kärsiä.

28.1.2016

Olin polilla tapaamassa fysioterapeuttia. Juteltiin koko tunti kehonkuvan muuttumisesta ja vääristymisestä. Siitä kuinka näen itseni painavampana kuin olen. Kuvien avulla hän ja opiskelija näyttivät minulle että olen heidän mielestään laihimman ja toiseksi laihimman tytön välillä. En siis kaikista laihin. Käynti oli ihan ok, ei se minun mieltäni muuttanut ainakaan parempaan päin, halu olla pienempi lisääntyi sitäkin enemmän, jos se edes on mahdollista. Eilinen päivä meni noin 700 kalorilla, mikä tuntuu aivan järkyttävältä määrältä, mutta tiedän että kehoni menee helposti säästöliekille. Eli pakko syödä noinkin paljon.

29.1.2016

Paino on tippunut eilisestä 600 grammaa. Kuinka se on edes mahdollista? Tekisi mieli nauraa, vaikka tiedän kaiken pudotuksen olevan vain nestettä. Kuitenkin, -600 grammaa! Aamupalaksi syön samaa mitä ennenkin, Elovena pikapuuro 130kcal ja vitamiiniporetabletti 8kcal. Tulen koululle tuntia ennen ensimmäisen tunnin alkua. Nyt istuskelen vain käytävän sohvalla ja odotan että kello on 9.45. Viimeinen päivä ennen koeviikkoa, mutta ahdistusta ei kokeiden takia ole. Ainakaan vielä.

Keskiviikko

Eilen mulla oli polilla lääkäriaika. Juteltiin paljon koulusta kunnes puhe kääntyi syömiseen. No ei se mun ajatuksia tai tekemisiä muuta. Se varasi uuden ajan 10.2 ja tästähän mun pää vasta riemastu. Niin paljon aikaa laihduttaa ennen seuraavaa kertaa! Mun on pakko olla pienempi kuin nyt, enhän mä kehtaa mennä sinne tämän näkösenä. Pitää vaan pystyä pitämään motivaatiota yllä, repsahtaminen on vaan niin helppoa. Mutta se tunne syömisen jälkeen on aivan hirveä. Silloin yritän yleensä aina oksentaa mutta koskaan en saa oksennusta tulemaan. Miksi se ei enää onnistu?

Suurin osa palasi ruokailusta takaisin luokkaan, en ole enää yksin. Otan kuulokkeet pois korvilta ja yritän olla sosiaalinen. Musiikki jatkuu 12.05. Istun paikallani toppatakki päällä, täällä on niin kylmä. Ulkona on -21 astetta pakkasta. Eikös paleleminen kuluta enemmän kuin normaali lämpötila? Toivottavasti.

Ryhmässäni on eräs laiha tyttö, johon vertaan jatkuvasti itseäni. En usko että hänellä on mitään syömishäiriötä, sillä hän syö koulussa usein sipsejä ja muita sellaisia. Voi kun voisinkin luonnostani hoikka, mutta ei. Mun pitää tehä kaikkeni että olisin laiha. Mutta laihuuteen on vielä matkaa. Ja mä aion seurata tätä mun valitsemaa polkua kohti laihuutta ja ehkä jopa kuolemaa.

Ainiin, olen jo pitkään jumittanut tässä järkyttävässä painossa. Mittani ovat tällä hetkellä 45.3kg ja 166cm.

Ajatuksia laihdutuksesta

Tää on niin sairasta. Luen anoreksia blogeja ja mietin mikä saa ihmiset ihannoimaan sairaalloista laihuutta. Eihän kukaan oikeasti halua hauraita hiuksia, jatkuvaa palelua tai huonoa ihoa. Ei kukaan halua tuntea pahoinvointia ja huonoa omaatuntoa maailman normaalimman asian, syömisen, takia. Ei oikeasti, vaikka muuta väittääkin. Silti kaikki saavat sen kuulostamaan niin kauniilta ja tavoiteltavalta asialta. "Mitä vain kunhan olen laiha!" Kyllähän minä teen sitä itsekin. Ehkä tämä on tekopyhää saarnata tästä aiheesta, kun itsekin sorrun laihduttamiseen aina uudelleen ja uudelleen. En välitä mistään seuraamuksista mitä laihduttaminen saa aikaan. En välitä vaikka kuolisin. Silti se jokin pieni asia sisälläni kertoo tämän olevan sairasta. Sairasta eikä kaunista. Mutta se sairas mieleni saa tästäkin lauseesta muodostettua niin tutun muutoksen, sairaan kaunista.

Tahdonvoimaa

Into laihduttamiseen on kasvanut aivan järjettömästi! Mä onnistun, musta tulee laiha. Ihan sama kuinka kauan siihen menee, mä onnistun.

Ei mulla muuta asiaa ole. Koulu menee miten menee, elämä on tappavan tylsää ja kaikki soljuu omalla painollaan.

Legenda

Säälittävää sinänsä, mutta mua sattuu kun yksi mun lempi artisti on kuollut. Legenda. David Bowie.

Now it's time to say goodbye

Now it's time to face the lie

That we'd never cry

9. tammikuuta

Katson The voice of Finlandia. Miksi en osaa laulaa tai kuulosta hyvältä? Miten upeita ääniä ihmisillä onkaan. Miten olen voinut päästä musiikkilinjalle laulamalla pääsykokeissa! Haluan vaihtaa linjalta pois, en kuulu sinne. En minnekkään.

Ei mulla mitään asiaa ole. Ei ole tapahtunut mitään. On niin kylmä, pakkastakin on ollut reilusti yli 20 asteen yläpuolella. Koulussa pitää olla koko ajan toppatakki päällä, muuten jäädyn.

Pakkanen ei muuten haittaa minua, kaikki on niin kaunista talvella.

On jotenkin vaikeaa kirjoittaa. Helpompaa olisi kirjoittaa kaikesta kuin toisen kertomana.

Ajatus ei kulje.

2016

Jalat jotka haluan.