Taas kirjoitan koulussa muiden ollessa syömässä. On kokeen palautuksia, pelottaa tietää kuinka huono olen ollut. Teen tänään englannin kokeen koulun jälkeen, koska en ole tehnyt sitä vielä. Kuudelta minun pitäisi olla jo toisessa paikassa opiskelemassa kieltä, jonka aloitin kansalaisopistossa.
Tämä blogi on aivan turha. Tämä keskittyy vaikeaan masennukseen, ei mihinkään muuhun. Ei minulla ole ongelmia syömisten kanssa. En laihdu niinkuin muut, en osaa paastota, en osaa laihduttaa. Olen läski, enkä muuksi muutu. En vaikka yritän.
Tässä välissä päässäni soi "Et yritä tarpeeksi, laihduta!"
Mitä teen elämälläni. Koulussa oleminen on yhtä helvettiä, saan paniikkikohtauksia päivittäin ja monta kertaa. Lääkkeet eivät auta, joten annoksen nostamista suunnitellaan. Päiväosastojaksokin lähestyy vaarallisen nopeasti. En ansaitse paikkaa sieltä. Enhän minä ole sairas.
Vielä 20 minuuttia tunnin jatkumiseen.
Aika kuluu tappavan hitaasti kun olen koulussa. Muuten tuntuu, että aika lipuu sormien läpi, enkä saa otetta mistään. Aivan kuin leijuisin vain ruumiini ulkopuolella, ja joku muu ohjaisi minua. Tämä on oikeasti pelottavaa. En tunne olevani elossa. Ehkä tämä kaikki onkin vain harhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥