Koulu alkaa jo ensi viikon jälkeen, mihin tämä kesä oikein meni? Sää on ollut koko kesän samanlainen kuin mielialani - eli huono. Enkä ole edes laihtunut koko kesänä, kuinka säälittävää. Olen lihava.
Valitan jokaisessa postauksessa siitä, kuinka lihava olen. Ja silti en saa laihdutettua. Kuinka säälittävää tämä oikeasti on. Koko elämäni on turhaa, samaa paskaa päivästä toiseen. Ja minä itse aiheutan itselleni tämän kaiken, ei kukaan muu. En siis syytä ketään muuta kuin itseäni. Eikä minun pitäisi valittaa, sillä tiedän että on ihmisiä joiden asiat ovat oikeasti huonossa jamassa.
Ahdistaa, enkä voi edes viiltää koska näen siskoni luultavasti sunnuntaina tai maanantaina. Tämä salailu on hermoja raastavaa. Ja silti niin kiehtovaa ja koukuttavaa. Sairasta.
Kello on kohta kaksi yöllä. Pitäisi korjata unirytmi ennen koulun alkua. Odotan koulua ristiriitaisin tuntein. Odotan sitä säännöllisyyttä ja rytmiä minkä koulu antaa arkeem, mutta toisaalta se on myös ahdistavaa jos tippuu heti rytmistä pois. Pelottaa miten jaksan käydä lukiota. Aloitan ekan vuoden vuotta nuorempien kanssa. Kirjat olen jo ostanut, muut tarvikkeet pitäisi vielä hankkia. Perheeni rahatilanne on aika heikko, joten ostan kaiken itse. Ei se minua haittaa, olenhan jo vanha ja minun pitää ottaa vastuuta itsestäni eikä elää pelkästään isäni siivellä. Ymmärrän sen. Joskus vain haluaisin olla pienempi, ettei tarvitsisi murehtia kaikkea niin paljoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥