Kun kaataa yhden jostain kaksi laahustaa

Koko viikonloppu on menny kuin sumussa kävellen. Oli niin ihana nähdä maailman ihaninta ihmistä. Kiitos paraskaveri.♥ Ei me mitään ihmeellistä tehty, pyörittiin lauantai keskustassa mut muuten oltiin vaan täällä kotona. Myöhästyttiin joka bussista millä meijän piti mennä, hah ainakin tuli juostua. :) Mutta oli ihan kiva viikonloppu pitkästä aikaa. Oon kyllä varmaan lihonu ihan sikana. Läski.
  Ahdistaa huominen, olipa yllätys. Perjantaina en menny sille vikalle tunnille. En pystyny, mua rupes oksettaan niin paljon ajatuskin mennä sinne luokkaan. Olin menossa sinne mut kaveri sano että et sä tossa kunnossa sinne voi mennä. Sit se meni selittään mun tilanteen sille opelle ja mentiin sen jälkeen kuraattorille.. Huoh. Mutta ihana et kaveri pitää huolta, vaikka en haluis. Opokin oli just siellä kuraattorin huoneessa kun mentiin sinne. Vittu oikeesti kohta kaikki näkee et oon tällänen kehari. Se vaan sano että tuu käymää maanantaina jossai vaiheessa sen luona, varmaan puhutaan niistä kouluun tutustumisista. Kohta alkaa yhteishautkin. Pelottaa. Huomenna on se kuraattori aikakin. Ja yhteiskuntaoppii, sen tunti. Mä. En. Tuu. Selviin. Huomisesta.
  Katoin äsken Tumman veden päällä-elokuvan. Teen siitä kirjasta esitelmää kouluun. Toi elokuva oikeesti oli hyvä. Mä pystyn samaistuun siihen jotenkin.. Kotona on aina ollu ongelmia alkoholin kanssa. Lähinnä isillä, mut loppuviimein myös äitillä. ''Äitillä''. Se ei oo mulle enään yhtään mitään. Mä muistan ne illat, yöt ja aamut, kun toi riehu kännissä. On ne poliisitkin soitettu moneen otteeseen. On jotain muutakin tapahtunu, mut mä en oo kertonu siitä kenellekkää. Enkä aiokkaan, en ikinä. En mä pysty. Se on mun salaisuus. Mä en vaan kohta pysty enää elään sen kanssa, mut en mä sitä voi kertookkaan. Mä en jaksa enään tätä kaikkee. Mä haluun luovuttaa. Tai en. En mä tiiää. Haluun vaan pois tästä kodista. Toi sano eilen että joo meen kävelylle. No minnes muuallekkaan se meni ku baariin. Meijän talon eessä on pubi. Kiva vaan olla täällä sillei joo, missäköhän se on. Siellähän se sit oli ollu. Nojaa, juotiin täällä kotona ton yhen kanssa. Sit mun kännykkäkin sekos, en voinu soittaa tai mitää. Epätoivo iski. Niinkun aina. Ei se haittaa enään mitään, mä oon jo kuolleena mun päässä. Mut nyt on pakko oikeesti ottaa terä käteen. Oon oottanu koko päivän.