vuodenpäivät

Olen flunssassa. En ole tehnyt mitään järkevää tai hyödyllistä koulun ja töiden lisäksi. Kaikki voimat pois, haluan vain nukkua. Kirjoja olen lukenut enemmän kuin aikoihin.

En tiedä painoani. Ahdistavaa.

Tänään olin silmälääkärissä. Rutiinikeikka reumani takia. Näin parhaan ystäväni ja menimme samalla bussilla kotiin. Todella mielenkiintoista.

Huomenna herätys 7:00. Lähden kahdeksan bussilla, vaihdan keskustassa ystäväni kanssa samaan bussiin ja siitä vanhainkotiin. Siellä kuuden tunnin päivä. En yhtään jaksaisi. Olen saamaton. Mutta en aio jäädä pois.

Tappavan tylsää. Tunnen oloni todella turhaksi. Haluan lopettaa tarpeettoman lääkkeeni (Sertralin Orion 100mg). En halua syödä mitään ylimääräisiä lääkkeitä. Minulla on reuman takia viidet eri lääkkeet, niitä en voi lopettaa.

Maanantaina sovin isäni ja terapeuttini kanssa työntekijän vaihdosta. En koe nykyisestä terapeutista olevan mitään hyötyä. Vika on varmasti minussa, mutta työntekijän vaihdosta kokeillaan. En koe edes tarvitsevani minkäänlaista apua. Olen täysin terve mieleltäni. Jättäisivät vain rauhaan. Antaisivat minun kuolla.

Ainiin, blogini täytti vuoden 26. päivä. Olen ajatellut tämänkin blogin lopettamista. En kuitenkaan ole varma. Ilmoitan kun tiedän.

sekaisin

Kuka ei pystynyt olemaan keskiviikkonakaan juomatta? No minä en tietenkään. Silloin on vain helpompi oksentaa. Huolestutin kolme kaverianikin turhaan. He olivat jo soittamassa ambulanssia kun luulivat minun tappavan itseni. Anteeksi.

En tiedä paljonko painan. En uskalla astua vaa'alla. Haluan olla laiha niin paljon että sattuu.

Olen siis töissä taas vanhainkodilla. Teatterilta soitettiin ja sanottiin etteivät he irtisanomisien takia saa ottaa ketään ylimääräistä sinne.

Maanantaina menen yli kuukaudem tauon jälkeen taas terapiakäynnille. Haluan lopettaa koko turhan terapian. En tarvitse apua. Sanokoon muut mitä sanoo, minä olen terve.

Kissani nukkuu vieressäni, ja siskoni nukkuu patjalla lattiallani. Olen yksin hereillä. Ei nukuta. Oksettaa. Mikään ei pysy sisälläni. Haluan kuolla. Olen totaalisen väsynyt tähän kaikkeen. Toisaalta olen tyytyväinen että kukaan perheenjäsenistäni ei tiedä mitä kaikkea käyn läpi, mutta se on omalla tavallaan myös surullista. Pari ystävääni epäilevät minua, kun valitan painostani niin paljon. Pelkään vain että joku kertoo isälleni pienimmänkin epäilyksen. Minua ei ole, jos en saa leikkiä ruoalla. Se on elämäni. Ruoan hallinta.

Kello on 1:17. Pitäisi yrittää nukkua.

tätähän minä halusin

Olen todella pohjalla. Olen ollut todella huonotuulinen ja ärsyttävä tänään, enemmän kuin yleensä. Juuri nyt makaan lattialla pimeässä huoneessani, huudatan musiikkia kaiuttimista ja teen vatsalihasliikkeitä.

Tänään oli vanhempainvartti. Luokanvalvojalleni on moni opettaja sanonut että olen aina niin positiivinen ja iloinen. Sellaisena minut nähdään. Nauravaisena ja puheliaana. Kuitenkin se on vain ulkokuorta, en minä sellainen oikeasti ole. Olen hirveä.

Sain kutsun ravitsemusterapeutille. En edes tiedä miksi. Pelottaa.

Olen elänyt syömisongelmaisena 7 vuotta. Ei minulla kyllä ongelmaa ole. Hallitsen itseäni kyllä, sanokoon muut mitä sanovat. Paino 40,9kg. Olen lähellä. Pelkään että romahdan ja lihon, enkä pääse edes 39 kilogrammaan.

Halu kuolla on todella suuri. Ei minulla ole syytä elää. Olen niin huono etten edes kelpaa omalle äidilleni. Ei minulla ole arvoa elää. "Oletko ajatellut että ehkä käyttäytymisesi takia äitisi ei halua nähdä sinua?" Näin sanoi lastensuojelun työntekijä minulle maaanantaina. Huusin takaisin että oletko ajatellut etten ehkä edes halua nähdä häntä. Menetin itsehillinnän ja huusin sekä kiroilin aivan liikaa. Haukuin äitiäni saatanan ämmäksi, mitä en kyllä kadu. Nyt joku tulee huutamaan että mikä kiittämätön kakara olen, ei äitisi tietenkään sinua halua. Tiedoksenne, en ole nähnyt äitiä pian noin kahteen vuoteen. Hän haukkuu minua ja perhettäni. Minulla on oikeus haukkua häntä. En tunne syyllisyyttä. Tunnen vain vihaa kaikkea kohtaan. Haluan kuolla. Haluan kuolla. Haluan kuolla.

ei selvää päivää

Tänäänkään ei ollut viikon ensimmäinen selvä päivä. Humala on jo laskenut hyvää vauhtia. Olen juonut kahden päivän aikana pullollisen vodkaa. Eipä se kaikille paljoa ole, mutta minulle on. Olen niin säälittävä. Luulisi, että kokoiseni ihminen tarvitsisi paljon enemmän alkoholia tullakseen sekaisin. Kai minulla on vain huono viinapää. Olen aloittanut taas oksentelun. En minä sitä ikinä ole kauaa tehnyt. Noin 2-3 vuotta sitten minulla oli kausi jolloin oksensin tahallani. Nyt olen aloittanut sen taas. Kännissä kun se vain on helpompaa.

41,0kg. Pelkään sitä, että jonain aamuna herään ja kaikki läskit ovat tulleet takaisin jo valmiiksi lihavaan vartalooni. Teen kaikkeni että näen kolmosella alkavan luvun vaa'assa pian. Enää reilu kilo matkaa. Minä pystyn siihen kyllä.

Huomenna koulua kahdeksasta kolmeen, ja neljältä vanhempainvartti jonne minut pakotetaan mukaan. Pitäisi mennä nukkumaan. Luen Torey Haydenin Nukkelapsi kirjaa ties kuinka monetta kertaa. Rakastan Toreyn kirjoja. Suosittelen teitä lukemaan hänen tuotantoaan.

Tätäkin postausta kirjoitin vähintään puoli tuntia. Anteeksi virheistä. Humala on jo laskemassa, en muuten vain osaa kirjoittaa.

hullu sai, minkä sai ja minkä ansaitsi

Olen katsomassa parhaan ystäväni taekwondo treenejä. Olen juonut. Vodkaa. Haluan vain unohtaa.

Äiti ei saapunut tapaamiseen. Sosiaalityöntekijä soitti hänelle ja kysyi onko tämä tulossa ollenkaan. Ei ollut aikomustakaan tulla. Äiti sanoi sossulle ettei aio enää ikinä pitää yhteyttä lapsiin, joita hän ei ikinä halunnut. Nauroin hänelle, haukuin häntä. Hän kyllä kuuli. En jaksa välittää. Vihaan häntä. Sydämeni pohjasta. Paino oli aamulla 41,2kg.

Olen juonut vähän ajan kuluessa jo jonkin verran. Tätä postausta kirjoitin kauan, virheiden varalta. Olen säälittävä.

turha toivo

Menossa sossupalaveriin. Näen äidin kohta. Oksettaa, ei muuta. Tyhjä olo. Sanon sanottavani.

Paha ihminen

Olen varmasti maailmankaikkeuden kamalin ihminen. Olin siis eilen luokkalaisellani viettämässä iltaa. Jossain vaiheessa sinne tupsahti ihmisiä, joita oikeastaan kukaan ei tuntenut. Tavaroita hajotettiin, sisällä poltettiin tupakkaa ja marihuonaa, ihmiset olivat liian humalassa. Joku oli ottanut kännykkäni ja laittanut sen lavuaariin. Ostin tänään uuden säästämilläni rahoilla. Kaiken tämän lisäksi ihastukseni, joka on myös samalla parhaan ystäväni ihastus, käski minun suudella häntä, Hän jatkoi tämän hokemista koko illan. En suostunut aluksi, mutta illan kuluessa ja itseni humaltuessa suostuin. Ei se ensimmäinen suudelmani ollut, joten mitään niin "järisyttävää" ei tapahtunut. Olimme molemmat kännissä, Olen kamala. Tämä paras ystäväni tietää asiasta, hän ei halua tappaa minua vaikka annan siihen hänelle luvan.

Paino on 41,3kg.

 Huomenna siskoni tulee poikaystävänsä kanssa tänne, ja menen siskoni kanssa sossupalaveriin, tapaamaan äitiä. En tiedä mitä siitäkin seuraa. Tuskin mitään hyvää. Kahdeksaksi kouluun, kahdelta on tämä palaveri. Haluan vain viiltää. Yritän silti pysyä viiltelystä erossa, en halua jälkiä. Haluan vain satuttaa itseäni. En vain tiedä jaksanko tapella tätä halua vastaan. En ehkä edes halua. Ainoa mitä haluan, on kuolla.