18. maaliskuuta

-600 grammaa eilisestä.

Mä oon saanu laihduttamiseen aivan sairaan nopean tahdin. Tämän viikon aikana on lähtenyt about 1,8 kiloa. Kohta mä olen edes vähän pienempi kuin ennen!

Lintsari

Lähdin tunnilta hetkeksi rauhoittumaan käytävälle, kunnes iski kunnon pelko. En pysty menemään tunnille enää. Niimpä mä hain mun tavarat musiikinluokasta open ollessa muualla ja häivyin. Nyt istun vessassa kyyneleitä pidätellen. Tunti loppuu vartin päästä, sitten vielä filosofiaa ennen kuin pääsen...

Mä oon laihtunut 3-4 päivän sisällä 1,4 kiloa. Mä pystyn tähän. Mä en ole oikeastaan liikkunut paljoa, syömistä olen sen sijaan rajoittanut hurjasti.

Joka ilta pelkään yhä enemmän ja enemmän mitä vaaka näyttää seuraavana aamuna. En kestä jos painoni on noussut vaikka "vain" 100 grammaa. Pakko laihtua enemmän ja enemmän.

17. maaliskuuta

-200 grammaa eilisestä.

Nyt menen takaisin nukkumaan.

Tekee mieli kirjoittaa, en vain tiedä mitä kirjottaisin.

Mä laihdun, oon jo päässyt uuden luvun puolelle. Painan kuitenkin niin paljon etten kehtaa kertoa sitä teille. Sitten kun pääsen vähän alaspäin voin iloisesti sen kertoa.

Olen aivan liian suuri, omasta ja varmasti muidenkin mielestä. Silti jos joku toinen on vaikka 165cm pitkä ja painaa esimerkiksi 55kiloa, en pidä häntä yhtään suurena vaikka tämä painaakin melkeinpä sen 10 kiloa minua enemmän. En pidä kuin oikeasti ylipainoisia ihmisiä - sekä itseäni, lihavana.

Kaverini tuli äsken tarjoamaan karkkia, kieltäydyin tietysti.

Pääsen koulusta neljältä, sitten menen ostamaan uutta ranskan kirjaa.

Toivottavasti itsekurini riittää illalla siihen, etten syö paljoa. Kyllä mä pystyn. Musta tulee laiha.

16. maaliskuuta

Eilisestä -600 grammaa.

Nukuin pommiin ja olen vasta nyt menossa kouluun. Hienosti meni Ada. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan..

Kokeenpalautus

Mä sain ranskan kokeen takaisin, numeroksi tuli 9 (36,5p/41p) ja iski aivan järkyttävä viiltelyn tarve. Miksi sait noin huonon numeron? Et osaa mitään. Mä tiedän etten osaa, ja olisinkin mennyt koulun vessaan viiltämään, mutta mulla ei ollut mitään terävää mukana, ei mitään. Mitään mikä olisi ollut tarpeeksi terävää.




Paha olla.

15. maaliskuuta

Kaikki on ihan ok. Ei hyvin, ei huonosti. Tasaisen ok. Kun pääsen koulusta kotiin ja paistaa aurinko niin elämäkin hymyilee hetken aikaa. Kun saavun kotiin alkaa taas musta varjo kulkea päälläni, nimittäin ahdistus syömisestä. Kuinka saan jätetttä syömättä/kuinka syödä mahdollisimman vähän. Mulla on koulusta tullessa aivan jäätävä nälkä. Syön aamupalan yleensä kuudelta (elovena puuro 130kcal) ja sillä mun on pakko pärjätä viiteen asti. Ja mä pärjään. Mutta kun on ilta, mun riski sortua suurenee ja suurenee, ja joskus tuntuu että voisin syödä kaiken mikä eteeni tulee. Toistaiseksi mä oon pitänyt itseni kurissa, toivon mukaan saan jatkossakin pidettyä.

Parina viime iltana mä oon halunnut vaan itkeä kun tuntuu että seinät kaatuu päälle enkä mä jaksa enää. Niin, illat ovat pahimpia. Mulla menee päivisin ihan hyvin mutta illalla en pärjää ollenkaan.

Kevät on kuitenkin antanut mulle motivaatiota laihdutukseen! Hiekka rahisee jalkojen alla juostessa ja aurinko lämmittää jo hieman. Tule kesä jo! Ei enää pimeyttä.