Viimeinen päivä osastolla

Viimeinen päivä päiväosastolla. En tiedä mitä tunnen.

Vaaka ei toiminut aamulla, joten en tiedä mitä painan. Liikaa joka tapauksessa. Ahdistaa. Kalorit olen pystynyt pitämään alle 900 joka päivä, mutta yhtenä päivänä tuli yli 1000.

Ahdistaa ja stressaa todella paljon ja tekisi mieli vain itkeä ja huutaa että ei, kaikki ei ole hyvin vaikka niin sanon. Mutta en minä kerro kenellekään mitään. Ei se mitään hyödyttäisi, saisin vain jonkun ateriasuunnitelman, enkä minä sitä halua!

Haluan olla laiha! Laiha, laiha, laiha! Niin paljon että sattuu.

Istun tässä ns. olohuoneessa, ja kirjoitan. Kaksi tyttöä pelaa biljardia ja kaksi katsoo leffaa. Istun yksinäni ja kirjoitan mitä haluaisin sanoa. Tavallaan todella säälittävää.

Omahoitajani lähti taas tupakalle.

Kolmio- sekä loppukeskustelut ovat loppuneet, joillain on vielä omahoitaja-ajat.

Vielä 50 minuuttia tylsää istumista, ja sitten alkaa välipala. Mietin mikä olisi tarpeeksi vähäkalorista.

Tänään pitäisi mennä konservatoriolle. En jaksaisi yhtään. Mutta on pakko. Pakko jaksaa. Pakko laihtua. Pakko olla hyvä. Pakko olla täydellinen.

Itken kun näen itseni

Aamupaino oli tasan 43 kiloa.

Olen syönyt tänään normiruoan lisäksi irtokarkkeja. Oksettavaa. Ahdistus on suunnattoman korkealla. Itkettää.

Miksi olen näin paska ihminen?

Paino laskee

Aamulla 42.8kg.

Tänään olen syönyt aivan liikaa. Olimme tuttavien lasten synttäreillä. Nyt menossa kotiin, kello on yhdeksän. Noin tunti vielä ennen kuin olemme takaisin kotona. Ahdistaa ja oksettaa. Olen aivan varmasti lihonut.

Kouluun

43.2 kiloa.

Klo 6.30

Aamupaino 43,7 kiloa.

Aamupaino

Tasan 44 kiloa. -200 grammaa eilisestä. Huomenna on pakko olla 43 puolella.

Ja taas epäonnistuin

Söin noin tunti sitten. Kaloreita tuli lisää vähän yli 300. Voi vittu nyt oikeasti. Ahdistaa niin paljon ja haluaisin vain työntää sormet kurkkuun ja oksentaa kaiken ulos. Tämän päivän kalorisaldo hipoo 900. Kyllä, olen läski.

Tekisi mieli kirjoittaa vaikka mitä, mutta silti tekstiä ei synny kunnolla. Eikä kukaan varmaan edes jaksa lukea turhaa selitystäni.

Haluan olla laiha. Laiha, laiha, laiha! Niin laiha että jokainen luu törröttää ihon läpi kuin lävistäen sitä. Niin laiha että ihmiset kauhistelisivat minut nähdessään. Niin laiha että pyöreät poskeni olisivat kadonneet kokonaan. 

Miksi syön? Miksi en vain lopeta syömistä kokonaan niinkuin anorektikot lopettavat? Se on vaikeaa. Niin  pirun vaikeaa, ainakin minulle. En ole anorektikko. En näytä anorektikolta. Olen vain lihava ja ruma.