Reissussa

Nyt ollaan menossa sitten mun isosiskon mummulle. Ahdistaa. Oon syöny niin paljon liikaa. Enkä oo voinu ees liikkuu mitenkään ihmeellisesti. Tai oisin varmaan voinu, mut en oo. Miksi? Oon niin saamaton.

Käytiin aamulla tossa lähirannalla. Kävellen, onneks. Sit oon tehny kaikkia kotitöitä. Pikkuliikuntaa sentään. Mut en oo voinu käydä vaa'alla. Ahdistavaa. Mun painon on pakko pysyy 42 puolella. Kaikki sanoo että oon vähän pyöristyny. Etten näytä enään niin hirvittävän laihalta, olin kuulemma sairaalloisen laiha. Pyhpah, en oo ikinä ollu sairaalloisen laiha. Paitsi ehkä 9-vuotiaana, kun sairastin jonkin tyyppistä anoreksiaa. Silloin olin kauniimpi, jos niin nuorta voi kauniiksi sanoa. Mä AION päästä 30 puolelle.

vihdoin tää toimii

Yllätyin niin iloisesti kun astuin aamulla vaa'alleni. 42.9. Hidasta tää laihdutus on, mut ainakin koko ajan pääsen lähemmäs tavotetta.  Mut huomenna mun pitäis lähtee isosiskon kanssa meijän mammalle. Miten mä voin tehä mun kaikki liikkeet siellä? Jossai vessassa. Kyl mä keinot keksin.

43,6!!

Tän hetkinen paino on todellakin 43,6! Jesjes tästä se lähtee, kolmosella alkavan numeron mä aion nähdä mun vaa'assa ennen ku koulut alkaa. Tääkin paino on liikaa, mutta tästä se lähtee. Mä aion olla laihin. Laihempi ku kukaan tuolta "osastolta". Mun on pakko.

syvälle sydämeen sattuu

Täällä ollaan. Tosin eilen oli eka päivä. En ees tiiä mikä tän paikan oikee nimi on. :D Joku tehostetun avohoidon yksikkö? 8.30 - 15.00. Onneks ei oo mitää pitkiä päiviä. Täällä syödään niin usein. Pelottaa. Lisäks noi omahoitaja keskustelut. En mä osaa puhua, ymmärtäkää jo. Mitä mä sanoisin. Muilla on oikeasti ongelmia. Kohta taas syödään. En mä suostu. Täällä on yks tosi laiha tyttö. Mä oon niin kateellinen. Se on laiha ja pitkä. Kaikkee mitä mä en oo. Ahdistaa niin paljon.

suojaan kuutioon kaikelta

Pitkästä aikaa juttua. Niin paljon on taas tapahtunu. On ollu koulun kevätkonserttiharjotuksia, itse konsertti, koulun pääsykokeet. Mä selvisin kaikesta. Salaa oon hiukan ylpee ittestäni. Mä selvisin peruskoulusta läpi, keskiarvo 7.25. En päässy mihinkään mihin hain, mutta olin jo valmistautunut siihen. Ens maanantaina on sitten opon kanssa tapaaminen ja tehään hakemus kymppi luokalle.

Mä oon lihonu. Ahdistaa niin suunnattomasti. 44.9. Mä en oo ikinä painanu näin paljoo ja tuntenu itteeni näin lihavaks. "Sä näytät paljon paremmalta. Viimeks ku nähtii olit liian laiha." Näin sano mun reumalääkäri kun kävin siellä pari viikkoo sitten. Kyllä mä tiedän mitä se tarkotti. Läski. Laihduta. Mutta kun mä en laihdu vaikka yritän. Mä yritän niin helvetisti. Mä käyn lenkillä, rullaluistelen, teen kaikkee mahollista joka päivä, mutta ei. Mä en onnistu. Mä oon vähentäny syömisiäki tosi paljon. Miks mä en onnistu tässä?

Psykoterapiankin pääsin alottaan tossa kuukaus sitten. Saan tukihenkilön Mannerheimin Lastensuojelusta. En mä sellasta ois halunnu, mutta muitten mielestä olis hyvvä että mulla olis enemmän jotai "luotettavia aikuisia mun elämässä". Ja paskat mä sellasia tarviin. Yksin on pakko pärjätä.

Mulla meni välit poikki mun yhden lapsuuskaverin kanssa. Ollaan oltu 10 vuotta kavereita. Parhaita. Niin mä luulin. "Sä käytät sun paniikkihäiriöös tekosyynä. Tajuutsä miten vaikeeta sul tulee olee lukiossa? Joo viiltele sä vaan, mua ei kiinnosta. Mä en tarvii tollasta mun elämään." Ehkä mä ansaitsin noi sanat. Mä en oo ees ikinä kertonu sille mun viiltelystä. En ikinä. Tai no, en mäkää itteni kaveri olis. :D

Olipa ihana purkaa tänne näitä asioita taas pitkän ajan jälkeen. En mä kyllä usko että ketään kiinnostaa mun jutut, mutta silti.

Tahtoisin selittää

Liikaa kaikkea. Hyviä ja huonoja asioita. Enemmän huonoja, yllätys. Mä en tiiä yhtään mitään, mä en ymmärrä mitään. Mä en voi luottaa enään yhtään kehenkään.

  

Mitä helvettiä mun elämässä tapahtuu?

angst

Istun ja pelkään huomista. Oon jääny taas koukkuun imppaamiseen. Nyt ei vain ole niin kovat aineet käytössä, vain liimaa ja maalia. Huomenna kouluun. Olis pitämy jo nukahtaa, kello on 1.26. Haluun kuolla. Tai en halua.  Haluun kesän. Festarit. Sonisphere ja South park. Jotain ilosta tulossa. :3 Meen noihin yhen ihanan ystävän kanssa ja oon varma että kuolen noissa tilanteissa ahdistukseen. Se pitää vaan kestää, mun on pakko päästä noihin. Koska Slayer ja Wasp. Ja se yks sekottaa mun päätä taas. "Tuu huomenna tänne." Kysyin että minne. Ei vastausta. Haluun unohtaa kaiken. Oon syöny liiikaa, vaikka liikun ja yritän niin ei. Läski. Mä nään harhoja. Ja kuulen harhoja. Alotin taas lääkkeittenn syönnin. Ja huomenna otan kouluun pari ylimäärästä nii saa ees vähän päätä sekasin. Ja kaveri ottaa käsidesiä. Tiiän, säälittävää, mutta ei me mitään muutakaa voida haistella. Oikeestaan ootan huomista. Haluun tän olon pois. Mut nyt kiitos ja aamen, pakko yrittää nukkuu. Öitä vaan kaikille c: